Lapsi kävi Niiskuneidin halattavana. Vierailimme eilen Muumimaailmassa siellä Naantalin suunnalla. Muumimaailman ja Muumiparkin (johon jätimme vanhempieni oikeesti tyylikkään laatuauton vierailun ajaksi) välillä liikennöi bussi, jonka kuljettajassa oli standup-koomikon vikaa. Se veisteli koko matkan (5 min) tamperelais- ja turkulaisvitsejä.

Nassikka rakasti Muumimaailmaa - kuinkas muuten. Munkin mielestä se oli ihan OK kohde, vaikka toki en sinne keskenäni menis. Mut lapsen kanssa joutuu muutenkin moneen mukaan, mitä ei vapaaehtoisesti muuten toimittaisi. Ja hänen kanssaan silti toimittaa ihan tyytyväisenä.

Tänään koin taas uutta ja eksoottista: vanhempieni laatuauto (kuvassa) päätti olla kesken asioitten toimittamisen olla käynnistymättä. Puhelimitse ohjeistettuna avasin virranjakajan kannen, jonka olisin kuivannut, jos se olis ollut märkä. Mutta kun ei ollut. En muista koskaan ennen puuhanneeni konepellin allan yhtään mitään. Nyt on sekin toiminnansara korkattu. Mitä seuraavaksi? Kaljapullonkorkkien avaaminen hampailla? Luojankiitos nykyään aika usein ihminen ostaa kuitenkin niitä tölkkejä.