Vinkkinä opiskelijalle

Jos haluat saada opintotukea yhtään mistään, niin älä hökälehdä tolkuttomasti asumaan maasta toiseen, virallista osoitettasi samalla muuttaen: moinen johtaa tilanteeseen, jossa et saa tukea mistään. Tänään rapsahti postiluukusta päätös, että mulle ei Suomesta(kaan) opintotukea myönnetä. Jatkan siis kumppanini hyväntahdon varassa elämistä. Perkele!

Spagetti

Me tehtiin meidän pitkätukkalapsesta taas klanipäälapsi. Hän oli valtavan vaikuttunut yhden ystävämme kokohiuksettomasta tyylistä ja halus saman tyylin itsellensäkin. Jätimme toki muutaman millin tukkaa lapsen päähän ja lohdutimme häntä, että luonto hoitaa sen kaljun hänenkin kohdalleen ajan myötä.

Kuvassa spagettia.

Espoo ei ole vihoviimeinen läpi

Hitsit, että on ollut kivaa toimittaa asiaansa museossa. Tuolla uuden taiteen puolella on hommat aika laidasta laitaan, vaikka keskitynkin siihen paperiosastoon aika tiukasti. Mut tulee välillä vietettyä hiljainen ja hillitty "jipii"-hetki nurkan takana keskenään, kun miettii että jonain päivänä tätä hommaa voi tehdä leipätöikseen. Tosin työtilanne tällä alalla ei ole mikään päätähuimaava, mut se työpaikan löytyminen on jonkun tulevaisuuden päivän murhe - ei mitään puitavaa tälle lokakuun lauantaille.

Nyt on suurin piirtein vuosi siitä, kun muutin takas Suomeen muutaman vuoden poissaolon jälkeen (olin tosin koko helluvan kevään siellä Svedulassa). Mulla on edelleen sellainen olo, että tämä on just se paikka missä haluan asua - ei ehkä just Espoo tosin, mut ei Espookaan mikään vihoviimeinen läpi ole. Espoossa on se hyvä puoli, että kun täältä menee Stadiin duuniin, niin saa katsella kauniita merimaisemia bussin ikkunasta.

Koska tässä nyt piti tulla yhtä kirjoitusvirhettä korjaamaan, niin mainittakoon vielä että tänään on Viggo Mortensenin syntymäpäivä. Hyvää syntymäpäivää Viggo.

(Tietysti Viggo lukee mun blogia - ja suomeksi.)

Museon ystävä nukkuu pitkään

Täs on kuva jonka nappasin museon ikkunasta jonku homman lomassa. Museossa kiva meno jatkuu vaan. Viime viikolla oli käsillä erään näyttelyn purku; purin mm. kehystyksiä ja rassasin teippejä pois teosten takaa. Sen lisäksi tein paljon muutakin ja usein vaan tunnelmoin sitä museossa olemisen ihanuutta (alemmassa kuvassa tunnelmoinnin-hetki taltioituna).

Svedulasta on ollut kontakteja käymässä ja sen siivittämänä olen harrastanut viininkittaamisen- ja paasaamisen-asiaa. Tänään sain nukkua puolille päiville (kiitos mies) ja se pitkään nukkuminen on ollut ykköstoivetekeminen mun listalla jo vuosia. Sitä voisin harrastaa säännöllisesti.

Pallero heräs kahtena peräkkäisenä aamuna ennen asiallisuuden rajoja ja rupes kuuntelemaan Förbelin Palikoita, joita hän juuri nytkin tällä siunaamalla hetkellä kuutelee. Jotenkin ei silti naurattanut kun lapsi viideltä aamulla pisti popin soimaan. Varmaan siksikin mulla riitti unta tänään niin pitkään.