Ressi, ressi, ressi

Kun on kahden blogin loukussa, niin joskus julkaisee hymyssäsuin vääränkielisen tekstin ja tolkuttaa asiaansa väärillä silmille. Onneksi huomasin asian ja poistin mokan. Ja onhan niitäkin jotka lukee molempia blogeja, joten sama kai tuo on missä tekstit on. Jada, jada.

Paniikkitunnelmat tiivistyy. Stressiä pukkaa niin ettei tahdo pystyssä pysyä. Siitä huolimatta kävin eilen MUU:n galleriassa pikaisesti avajaisissa ja pitää kyllä hehkuttaa, että siellä on nyt todella erinomaisia akvarelleja esillä. Menkää katsomaan. Nassikka oli mulla mukana menossa, joten mitään sen antaumuksellisempaa kekkulointia ei tullut harrastettua - jatkot jäi väliin.

Nyt hommiin!

Onnea Ouluun!

Hoo-hiio-hei! Vimme sai tänään uuden serkun! Onnea koko porukalle pohjoiseen.

Unikoita ei voi välttää

Kuten voimme todeta tästä BBC:n sivulta bongaamastani kuvasta: Unikko-kangasta löytyy Nepalistakin.

Aina ei voi luottaa painettuun sanaan

Mulla on aina kirjoittaessani yhdyssanat aika suuripiirteisesti kirjoitettuna: joskus yhteen, toisinaan erikseen. Ja kielioppisäännöt muutenkin on elämäni harmaa alue. Mä en vois koskaan tehdä kehenkään syvää vaikutusta oikein kirjoitetulla tekstillä.

Taas kirjoitin (työpaikkahakemusta!!!) ja tuli tenkkapoo, että onko eräs sana (juustonmyyjä) yhdyssana vai ei. Päätin googlata. Heti tärppäs. Onneksi tarkistin linkin ennen kuin riemuiten hurrasin ja sanan hakemukseen jätin: linkki oli tähän mun armaaseen omaan blogiini ja tähän ei pysty mitenkään vakavissaan yhdyssanatietoudessa luottamaan.

Kääk, help & apua

Silittämisen ystävänä arvostan kovasti sitä että Dr. House tv-hahmon paidat on aina ryppysiä. Hahmo pesee siis paidat itse, muttei jaksa vaivautua silittämiseen. Tämä kertoo rivienvälitietoa kaikille sen sortin päättelyä arvostaville. Kivaa, kun silittämisen ystävät otetaan näin huomioon ja heille annetaan yksityiskohtia huomattavaksi.

Dealine lähestyy päättäväisin askelin. Ressiä riittää. Lapsi varmaan huomaa sen, kun kokee asiakseen olla niin päättäväisessä oppositiossa ihan missä tahansa asiassa. Sit se ei kuule mitään. Mutta odotamme että kuulo tulisi takaisin, sillä mitään hermostollista tai aivoperäistä vaivaa tässä ei ole (lääkärissä ollaan oltu). Korvatulehduksen jälkipyykkiä (varmaan silittämätöntä) vaan. Mut on se jotenkin erikseen rasittavaa sanoa lapselleen koko ajan useamman kerran samaa asiaa, kerta kerralta huolellisemmin artikuloiden. Naapuritkin on aika selvillä nyt missä meidän perheen lapsen kanssa käydyissä dialogeissa mennään. Sen verran huono äänieristys täällä kuitenkin on.

Nyt hommiin tai menee homma pommiin.

Ihminen on taas Ruotsissa

Eilen kun astuin Landvetterin lentokentälle minut valtasi suunnattoman tutuksi tullut tunne siitä, että eihän mun täällä Ruotsissa pitäis olla. Mutta olempas kuitenkin ja itseasiassa mun nimenomaan pitääkin olla täällä. Koulu on vielä kesken ja millä mä alani duuneja haen, jos ei ole asialliset paperit kourassa todistamassa valtavaa koulutuksen ja pätevyyden määrää? Toki pääsen kotiin jo maanantaina ja Svedulaan ei tarvi tulla seuraavan kerran kuin toukokuun lopussa. Jippii!

Valtavan tunnollisena oppilaana olen vapaaehtoisesti koko iltapäivän käkkinyt täällä koululla (nytkin) ja tehnyt kirjoitushommia. Nyt voi ihminen palkita sitten itsensä baarilla. Yksin sinne ei tarvi lähteä - mun reippaista ja ylen nuorista luokkatovereistani aina joku jaksaa lähteä mukaan.

Poikkipuu

Nassikka on antibioottikuurilla. Oli korvatulehdus sit molemmissa korvissa varmuuden vuoksi. Onneksi antibiootit tepsii.

Kuten olen varmasti monta kertaa aiemminkin asiasta maininnut, niin tykkään silittämisestä. Nyt on kuitenkin silittämisen asiassa jouduttu vähän hunnigolle: kasa ryppyisiä tekstiilejä kasvaa ja kasvaa. On ollut muuta toimitettavaa, yhdistettynä yleiseen mukavuudenhaluun ja sohvankutsuun - tosin meidän tämän hetkinen sohva on varsin epämukava köllöteltävä: kahden istuttava vuodesohva, jossa on kova palkki poikittain keskellä penkkiä. Siinä ei oteta tupluuria, ellei hätä ole suurin nimenomaan sillä saralla.

Kouluasiat on myös hunnigolla, mutta en jaksa olla huolissani. Kyllä mä yhden lopputyön ennen deadlinea kirjoitan vaikka päälläni seisten.