maanantaina, huhtikuuta 30, 2007

Vappuviesti

Hyvää vappua itse kullekkin toivotan henkilökohtaisesti ja kuitenkin vappua sen kiivaammin juhlimatta. Herratietää mis mun ylioppilaslakkinikin on ja ihan hyvä niin, en mä sitä kuitenkaan päähän pistäis. Menis tukka lyttyyn.

Kävin koulussa tänään hinkkaamassa hiekkapaperilla yhtä toista paperia ja se käsi jolla pitelin hinkattavaa paperia paikallaan kipeytyi siinä hommassa kovasti. Piti jättää homma kesken. Mutta se ei haittaa. Tänään oli vapaata koulusta kuitenkin.

Hieno asia on, että olen taas päivän lähempänä kotiin paluuta!

sunnuntaina, huhtikuuta 29, 2007

Juomastamina: heikko

Ei ole ihmisen juoma-staminassa kehumista. Perjantaina oli avajaiset täällä galleriassa (missä istun tällä samaisella hetkelläkin) ja viiniä tuli taas vedettyä kaksin käsin. Sit oli seuraavana päivänä väsy, vaikka nukkumaan meninkin jo puolilta öin. Eilen vielä pinnistelin yhdet grillijuhlat ja nyt ei sit jaksais senkään vertaa. Mä olen valtavan kade niille jotka jaksaa ja näyttää vielä aina freesiltä. Niitä on! Uskokaa pois!

Meneillä oleva näyttely on kovin miellyttävä. Kaikille Göteborgissa vaikuttaville suosittelen tätä lämpimästi. Valvojana arvostan töiden äänettömyyttä, vaikka toistuvaan ääneen turtuukin ajanoloon ja sit sitä ei enää vaan kuule. Mutta se ei suinkaan ole se paras puoli näyttelyssä, vaan se, että moniuloitteinen idearypäs on esitetty visuaalisesti mielyttävällä tavalla. Pidän kauneudesta taiteessa. Se on se mun heikko kohtani.

Juttelin erään äidin kanssa lapsiasioista ja hän kertoi omastaan, joka karjui usein kurkku suorana 4-5 vuotiaana ilman että häneen sai mitään kontaktia, siis kun se laps sille päälle sattui. Tuli mun oma, rakas etälapseni mieleen ja kun tämän äidin pojasta oli kuitenkin asiallinen teini kasvanut, niin tunsin helpotusta siitä, ettei se mun Karjulan Setä ole ainoa laatuaan, vaan että niitä on muitakin ja että se Karjulalaisuus jossain vaiheessa hellittää.

torstaina, huhtikuuta 26, 2007

Kollektiiviväsymys

Eilen oli mun opiskelukaverit kylässä täällä missä mä asun. Teimme ja söimme makirullia, vedimme viiniä ja sakea, paitsi yks, joka oli tullut yht'äkkiä raskaaksi - ja se taatusti en ollut minä - tuloksella, että kaikki oli tänään koulussa yhdessä väsyneitä; se yksikin, kun se oli kuitenkin raskaana.

Tänään menen ajoissa nukkumaan.

tiistaina, huhtikuuta 24, 2007

Ihminen ottaa omakuvia

Nää muijat näis kuvissa on tulosta mun valtavan viihdyttävästä omakuvasessiosta: työstin ensin naamaani koko meikkipussin sisällön, sitten kuvasin itseäni vessan peilin kautta ja lopuksi editoin kuvia pikaisesti mustavalkoisiksi ja aika paljon kontrasteja ja braitnessia muuttaen. Kukaan maailman ihminen ei mua näiden kuvien perusteella kadulla tunnistais. Pitäiskö pistää passikuviksi?

Muuten ihminen kärsii kamalasta tuskasta, kun joutuu lapsensa luota poissa olemaan, mutta se on vanha uutinen, mun krooninen tilani, eikä yllätä ketään.

Koulussa olemme jatkaneet intomielistä konservointia. Tänään silitin ryppystä paperia ja raaputin teippiä pois pahvista - voisko enää parempaa tekemistä kukaan keksiä? Ja tässä nyt pitää alleviivata sitä seikkaa, että mun mielestä nämä mainitut tekemiset ovat oikeesti kivoja.

Eilen kävin nukkumassa tuossa puolen kilsan päässä, kun tänne nykyiseen paikkaani tuli isoäiti lapsenlikaksi ja petejä ei riittänyt kaikille. Se oli minulle henkilökohtaisesti hyvinkin antoisa reissu, sillä sain kokea uuden hienon elämyksen: pesimme autoa pimeässä. Ei ollut mitään saumaa nähdä tuliko autosta puhdas vai ei. Aamulla auto oli näyttänyt aika puhtaalta kuitenkin. Syynä erikoiseen toimintaan oli viime-hetken-paniikki ennen auton korjaamolle vientiä.

lauantaina, huhtikuuta 21, 2007

Neste laajentuu jäätyessään

Jos olette koskaan elämässänne ihmetelleet mitä tapahtuu jos kaljapurkki unohtuu pakastimeen, niin voin kertoa että kaljapurkki räjähtää.

Eilen koulusta tultuani heivasin kaksi 3,5%sta (ruotsalaista kaupankaljaa) pakkaseen pikakylmennykseen ja unohdin asian saatuani siinä samantien puhelimitse kutsun kylään. Kun palasin nukkumaan paljon myöhemmin, en niin hirveen ajokunnossa kuitenkaan, kuului keittiön suunnalta paukaus, jota en osannut tulkita miksikään, enkä viitsinyt asiaa tarkemmin tutkia. Tänä aamuna, kun aamiaista toimitin, laskin kaljapurkkeja jääkaapissa ja ihmettelin kuuden purkin vähenemistä neljäksi, vaikka en ollut yhtään purkkia edellisenä iltana juonutkaan. Sitten muistin, että pakkasessahan ne kaksi puuttuvaa olivat edelleen. Avasin pakastimen ja löysin sieltä kaljasohjoa. Näin pääsi ihminen ihan ensitöikseen aamusella pakastinta siivoamaan.

keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2007

Puuhaus-orientoituneisuutta

Kuvassa kauden kukkia tältä asustamaltani Guldhedenin kukkulalta; ruotsalaisen sini-keltainen spektaakkeli.

Koulussa alkoi kunnon kuuden viikon käytännöntoimittamisperiodi. Ihmistä ilahduttaa kovasti se, kun saa käsillään tehdä asioita. Tänään rentoutin aakeks&laakeks yhden tiukasti rullalle jääneen, vanhan teknisenpiirustuksen ja pesin yhden grafiikanvedoksen. Huomenna jatkan esineiden työstämistä. Pitää tunnustaa, etten tiedä ihan tarkkaan että miten, mutta suoristettua piirustusta pitää vähän paikata ja vahvistaa - madot ovat sitä syöneet - ja grafiikanvedos pitää saada asiallisesti takas raameihinsa.

Nyt nautin keskenäni olemisesta kavereitteni luona. He ovat itse Tukholmassa. Keskenäisyys on asia, jota todella kaipaa, jos sitä ei saa tarpeeksi osakseen.

lauantaina, huhtikuuta 14, 2007

Merkkipäivä ja taidekritiikkiä

Hyvää syntymäpäivää M. Toivottavasti saat viettää sen mukavissa tunnelmissa. Ainakaan vaimo ei ole paikalla piinaamassa. :-P

Eilen kävimme luokkamme kanssa opintovierailulla Nordiska Akvarellmuseetissa (Pohjoismaisessa akvarellimuseossa). Se sijaitsee varsin pittoreskissä miljöössä, reilun tunnin bussimatkan päässä Göteborgista ja on vierailun väärtti, jos näillä seuduilla sattuu vaikuttamaan ja on ollenkaan museoista, taiteesta ja vesiväreistä kiinnostunut.

Juuri nyt siellä sattui olemaan lyhyessä näyttelyssä (2 vko) Suomessa varsin arvostetun miesmaalarin duuneja. En ollut hänestä ennen kuullutkaan, vaikka taidepalkintoja oli saatu ja biennaaleissa esitelty - mut mä olen ulkosuomalaisuuden hapattama. Suomen asiat on huonossa päivityksessä.

Duunit oli sitä perussuomalaista miesten maalaamaa kamaa: suherrusta pienellä ja suurella moodilla ja pääasiassa peniksen kuvia. Näyttelyllä oli tosin sinänsä puhutteleva ja henkevä idea taustalla ja paljon oli viittausta kaikkeen hienoon, mikä taiteessa aina on tarpeen. Kuka arvostaisi taiteenkentässä ketään, joka ei osaisi heittää piilomainintoja johonkin vaikeita ajatuksia esittävään filosofiin. Ei kukaan. Mut mulla meni kaikki ihan ohi, enkä olisi käsittänyt mistään mitään jos emme olisi saaneet opastusta osaksemme. Olen siinä mielessä rajoittunut ihminen, että tuhrusesti maalatut rumat kikkelit ei puhuttele mua, vaikka siinä sitä henkisyyden ja lihallisuuden dualismia kerrottaiskin.

keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2007

Nettiaddikti hämmentyneenä

Lapsensa hyvästelemisen tuskaan ei ihminen koskaan totu.

Olen taas Ruotsissa ja toimitan asiaani täällä. Pieni epätietoisuus vaivaa siitä että missä maassa oikeastaan olen. Mielessäni teen suunnitelmia jonkun ihmisen tapaamisesta pikapuoliin ja sitten muistan, että eihän se käykkään, kun hän asuu Helsingissä ja minä olen nyt Svedulassa. Jotain kovasti samanlaista Göteborgissa ja Helsingissä kuitenkin on - verrattuna Tokioon, jossa en hetkeäkään luule olevani.

Siellä missä nyt asun, ei ole käyttökelpoista nettiyhteyttä (liian pitkä tekninen kuvaus kuuluisi tähän kohtaan kertomaan, miksi mulla ei ole sitä nettiyhteyttä - jätän sen väliin). Se on aivan KAUHEETA! Kaltaiseni nettiaddikti vapisee vaan nurkassa ja itkee, kun ei haluamallaan hetkellä voi tsekata iltapäivälehtien lööppisaitteja. Oikeasti siinä on se ikävä puoli, etten voi höpöttää lapseni kanssa Skypessä. Elän kuitenkin toiveessa, että asia korjaantuu ja saan olla taas oma itseni.

----------------------------------------------------------------

Tässä jatkan kertomusta näin ihan saman päivän aikana, kun olen taas yhteydessä asiallisesti nettiin. Että helpotti.

Koska minäkin lapsen etä-äitinä aina välillä joudun keskenäni ihmettelemään, että miltähän se nassikka nyt näyttää, niin saati sitten kaikki muut maailman ihmiset. Siksi tässä pääsiäisloman aikana ottamani kuva hänestä jogurttiviiksillä.

sunnuntaina, huhtikuuta 08, 2007

Etä-äiti läsnäolevana

On ollut kivaa viettää aikaa lapsensa kanssa, vaikka hän onkin ollut aika kourallinen käsiteltävää. Hän ilmoitti minulle ensimmäisenä iltana että: "En tykkää sinusta" ja hylki aktiivisesti nukuttamis- ja muuta toimittamistani, mutta nyt kolmen päivän läsnäolon jälkeen saan olla hän ken nukuttaakkin saa - tosin vieläkin lapsen muodollisen vastustuksen jälkeen. Tylsää taas lähteä pois, just kun homma rupee skulaamaan.

Pääsiäisen paras puoli on se, että silloin on ylimääräinen pitempi viikonloppu kaiken kansan vietettäväksi. Suklaamunat, varsinkin ne Mignonit, ovat valtavan kiva asia ja jotenkin pidän myös rairuohosta - en tosin syö sitä. Kirkolliset aspektit pääsiäisen suhteen ovat kohdallani yhdentekevät ja mämmi ei myöskään soittele sieluni kelloja. Siinä ne mun pääsiäisen top & bottom. Pupuja ja tipuja kaikille!

keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2007

Kehitystä ja tavoite

Istun koulun kirjastossa ja odotan että kaksi kuvaa valottuvat tuolla työtilamme ikkunanlaudalla. Olemme koko viikon kehittäneet intoa puhkuen kuvia vanhoilla tekniikoilla, vaihtelevin tuloksin tosin. Luokkatoverit ovat kehittäneet kuvia poikakavereistaan, lemmikeistään ja minä lapsestani. Kuvien tekeminen on todella hauskaa puuhaa ihan tekniikasta riippumatta - grafiikka- ja valotuskokeilujen jälkeen voin estotta sanoa asian laidan olevan näin.

Huomenna matkustan Suomeen ja olen siellä ensi viikon alkuun saakka. Tavoitteena on ettei ihmisen tarvis koko sinä aikana kotoaan lähteä.

sunnuntaina, huhtikuuta 01, 2007

Syytä riemuun

Ensimmäistä kertaa sitten lapsen syntymän vietimme M:n kanssa kaksistaan joutoaikaa useamman päivän putkeen. M tuli G:iin konfrenssiin ja lapsi jäi Helsinkiin ilahduttamaan isovanhempiaan läsnäolollaan. Oli aika kummallista olla kaksistaan, mutta silti kivaa.

Kevät on todenteolla tullut G:iin. Olen siirtynyt kevättakkiin ja sekin tuntuu ajoittain liian kuumalta. Se tarkoittaa sitä, että kesä on lähestymässä ja samalla se aika, jolloin saan taas asiallisesti toimittaa vanhemmuuden asiaa kotonani. Siinä on syytä riemuun.