Ruotsalaisten ominaistuoksu

Asia, jonka pistin merkille jo täällä aiemmin asuessani on, että ruotsalaiset haisee pyykinhuuhteluaineelle. Täällä sitä ainetta käytetään tunnollisesti joka pyykillä ja se on aina yleensä sitä yhtä vaaleansinistä sorttia, jonka mun mielestä haisee aivan kuvottavalle. Ehkä se on ruotsalaisten mielestä puhtaan pyykin ominaistuoksu ja ilman sitä pyykki ei ole puhdasta. Mene ja tiedä. Hajuun törmää tuon tuosta. Pitää toki erikseen mainita, että mun kaverit ei haise sille. Ehkä mä olenkin valinnut ne vaan ihan sillä perusteella.

Ylihuomenna näen taas lapseni. Jeeeeeeeeeee!!!!!

Vanhoja muistiinpanoja ja talven läsnäolo

Löysin vanhoista luentomuistiinpanoista tämän kuvassa näkyvän merkinnän. Huomatkaa päiväys ja huomatkaa tunnelmat. Ei ole ihme, että samaa asiaa uudestaan kuunnellessani tuntui siltä kuin olisi kuunnellut sitä ensimmäistä kertaa.

Loppuraskauden tilassa ihminen ei ollut skarpeimmillaan ja jos ihminen joskus elämässään skarppi on ollutkin, niin sen tilan perään on enää turha haikailla noin muutenkaan. Tänäänkin pyykkäsin iloisesti naapurin pesutupa-ajalla, kunnes ajan varanneet henkilöt asian todellisen tilan minulle varsin selkeästi kertoivat. Onneksi pahoillaanoloni pehmensi heidän tiukan asenteen ja kellekkään ei jäänyt lopullisen paha mieli.

Göteborgissa oli mun mielestä "aina ennen" leuto talvi, eikä hajuakaan pakkasesta. Saati sitten että lumi olisi pysynyt maassa. Nyt on asiat toisin ja talven tunnelmissa saa ihminen tässä Länsi-Jöötanmaan helmessä asiaansa toimittaa.

Laajennusmielelläkö?

Tänään istui raitiovaunussa mies, joka oli pukeutunut neukkulaiseen panssaripataljoonan pitkään palttooseen ja koppalakkiin. Vaatteissa oli kaikki asiaankuuluvat merkit paikoillaan ja kaveri käyttäytyi, kuin olisi ollut virkaatekevä upseeri toimessaan. Erikoinen näky kieltämättä: veikkaukseni miehen tilasta oli, että hän oli joko taiteilija performanssin pyörteissä, avohoidossa tai molempia - tässä nyt sen enempää performanssitaiteilijoita tai avohoidossa olevia rienaamatta.

Joskus joku sanoi, että jos vaikka Suomen armeijan univormussa menee hetken mielijohteesta rasvareissulle Haaparantaan, niin se tulkitaan sotatoimenpiteeksi ja hyökkäykseksi Ruotsin kuningaskuntaan. Olikohan tämä raitsikan mies tekemässä sittenkin pahasti myöhästynyttä Neuvostoliiton laajennusta?

Puhelinlangat laulaa

Eilen unohdin aamulla huuhdella hoitoaineet tukasta. Wet-look oli päivän sana. En voi sanoa, että olisin kauheesti ollut ihastunut "valmiiksi-rasvainen"-tyyliin ja yritän muistaa huuhdella tukasta aineet ihan noin pääsääntöisesti, tästä tappiin.

Väsymys vaivasi ja iltapäivän labrassa en tehnyt muuta kuin hengailin paikan päällä. Labrat eivät ole mun vahva puoleni ollenkaan ja jätän hetkeäkään vastustelematta sen osaston meidän perheyksikössämme M:lle. Jos labrassa voi lusmuilla, niin teen sen heti.

Illalla mun rakas lapseni lauloi puhelimessa mulle laulun - kaikki kolme säkeistöä. Olin ihan tiloissa.

Lapsi aloittaa puhelut mulle aina sanomalla: "Hei Liisa". Sit kysytään, että olenko vielä Göteborgissa ja sen jälkeen onkin jo usein kiire toimittamaan muita elämän asioita. Lapsella tuntuu menevän oikein mukavasti M:n kanssa. Minä olen se, joka riutuu.

Semlat

Ja semlahan ei täällä Ruotsissa mitään sämpylää tarkoita, vaan näitä tuotteita, joita laskiaispulliksi Suomessa sanotaan.

Ehostusvinkki

Ehostamisen ystävät: tullessanne Göteborgiin varautukaa jatkuvaan, varsin kosteaan, lipankin alle puhaltavaan merituuleen. Vedenkestävää naamaan tai kaik on poskilla heti kun rohkenee ovesta ulos astua.

Senioriksi

Ennen kun kouluuni haki, piti hakijalla olla vähintään kolmen vuoden käsityöläis- tai taiteilijakokemus takanaan. Tämä johti siihen, että opiskelijat eivät olleet mitään ihan suoraan päiväkodista tulleita. Nyt tämä vaatimus on poistettu ja opiskelijoiden keski-ikä on laskenut huomattavasti. Mä olen ihan parasta senioriluokkaa mun uudella luokalla. Tuokaa kävelykeppi ja lähettäkää eläkettä!

Svedulassa

Olen nyt entisessä tukikohdassani, Göteborgissa. Roikun täällä hyväntahtoisten ystävieni nurkissa ja yritän pitää heitä hyvänmielisenä, ettei mua päättäväisesti kadulle kevään mittaa ohjata.

Lapsi nukkui, kun läksin aamulla lentokentälle. Tässä on pää kylmänä keskityttävä hetkeen ja olemiseen, ettei valtava suruvoittoinen tunteellisuus vie sijaa jonkin sortin järjissään pysymiseltä. On kova pala jättää lapsi taaksensa, toki palatakseni hänen luokseen kevään kurssien jälkeen, mutta silti.

Tänne Länsi-Göötanmaalle on annettu täys myrskyvaroitus huomiseksi. Saa nähdä millaiset tuulet sit puhaltaa.

Tukka hyvin

Jee, jee! Lapsen ensimmäinen päiväkotipäivä meni hyvin! Helpotus on ihmisellä suuri ja Svedulaan lähtö tuntuu hivenen mutkattomammalta, kun lapsonen ei päiväänsä tarhassa huutaen viettänyt.

Kävin tänään kampaajalla ensimmäistä kertaa yli vuoteen. Tätä en suinkaan sano pöyhkeilläkseni, vaan lähinnä paljastaakseni mun henkilökohtaisen kauneudenhoitoni säälittävän tilan. Tämänkin sessio otti tapahtuakseen lahjakortin voimin. Peräkammarin poika minussa on nykyään aika vahvana tässä ulkonäön kohentamisen asiassa. No, mut tukka on siistitty.

Karvaista nenää odotellessa

On helpottunut olo, kun seitsemän päivän yhteisen päiväkodissa roikkumisen jälkeen vaikuttaa siltä, että lapsi menee huomenna sinne keskenänsä varsin hyvänmielisenä. Huomenillalla tietysti tiedämme, miten ensimmäinen tosi hoitopäivä loppujen lopuksi meni.

Päiväkodissa eräs neljävuotias poika totesi mulle hetken hyvinkin läheltä tarkasteltuaan, että mulla on pisteitä nenässä ja että kohta niihin pisteisiin kasvaa karvoja! Mä toivon, ettei poika ole mikään oikea näkijä. Karvainen nenä tästä nyt vielä puuttuis. Mut jos se on mun kohtalo, niin liityn johonkin freak show porukkaan ja pistän rahoiks. Tähän väliin pitää vielä mainita, että saimme ystävältä lainaan "Carnivàle"-sarjan ykköskauden ja sitä eilen ryhdyimme innokkaina katsomaan. Se on hyvä.

Vauvalevy

Jos joku lapsi kärttää saada kuunnella vauvalevyä, niin kyseessähän on tämä levy. Ensin ihminen saatta erehtyä kaivelemaan lastenlevyosastolta ja kyselemään turhaan, että tämäkö vai tämä. Nilvanaahan se tarkoittaa. Sitten lokataan.

Mulla on silmässä sinnikäs, viihtymään ruvennut elohiiri. Ihminen voi kysyä itseltään, että vaivaako kireys, onko stressi ja vastata itselleen, että joo, kyllä on.

Ihminen sivistyy

Tänään opin, että sana "kasari" ei välttämättä aina viittaa siihen tietynlaiseen kattilaan, vaan kyseessä saatta olla myös ilmaisu, jolla tarkoitetaan sitä hornamaista 80-luvun tyyliä. Siinä vuosikymmenessä ei ole paljoo ilolla muistelemisen aiheita. Oma pahin teiniangsti osui just sille ajalle ja kasarityyli ei ole puhutellut mua sen jälkeen kun pääsin siitä onnellisesti eroon, toki siirtyäkseni sit 90-luvun tyyliin, mut se onkin sit ihan toinen tarina. Kasarit kaappiin, sanon minä!

Lapsukainen on treenannut kaksi päivää uutta päiväkotiaan ja treenit on ohjelmassa siihen saakka, kunnes hän alkaa sit kokoaikaiseksi päiväkotilaiseksi, joka tapahtuu pian, sillä eilen tajusin, että mun on lähdettävä puolentoista viikon päästä sinne Ruotsiinkin. Ja mitään en ole tehnyt vielä senkään asian eteen. Huh-huh. Siis, HUH-HUH!

Kivat kaikille

Hyvää uutta vuotta!

Otin oman uuden vuoteni vastaan unessa. Vajaa nelivuotias lapseni ei yöriekkumista ja rakettien näkemistä vielä kaipaa ja me muut olimme väsyneitä. Varsinkin minä. Olin edellisenä iltana bileissä ja baarissa taidekouluaikaisten kavereiden kanssa. Kävi ilmi, että olin siitä porukasta ainoa, joka ei enää tee taidetta (toistaiseksi tai lopullisesti). Edustin muille siis tavallista kansaa, jonka syvien rivien ääni näin kuultiin sen kaiken kulttuurikeskustelun lomassa. Hienosti tehty.