lauantaina, heinäkuuta 31, 2004

Kaisan kuva


Tämä on testi. Haluan kokeilla kuinka kuvien julkaiseminen onnistuu. Kuvan on ottanut siskoni Kaisa.
Tämä on testi.

Klip klip

Leikkasin tänään vähän Vimmen tukkaa. Sillä taidonnäytteellä ei parturi-kampaajan tutkintoa sais läpi. Onneksi Vimmen tukkaa on vielä niin vähän ja ohutta laadultaan, ettei huono leikkaus pahemmin näy.

Omat hiuksenikin olis kampaamokäyntiä vailla. En ole muistanut varata aikaa ja kampaajalle, jonka luona käyn, on aina vähintään parin viikon jono. Toisaalta sain ystävältäni Marikalta vihjeen hyvästä kampaajasta Hagassa... Ehkä voisin koettaa onneani hänen luonaan.

Tätä mä olen jahkaillut jo monta kuukautta ja jahkaillessani pistänyt aina tukan aamulla kahdelle letille.

perjantaina, heinäkuuta 30, 2004

Dekkaribuumi

Dekkarit on sopivaa luettavaa ihmiselle, jonka täytyy sännätä tuon tuosta pelastamaan poika hädästä. Siksi niitä luetaan meillä kiivaaseen tahtiin. Mun suursuosikkidekkaristi on Minette Walters. Mä olen vaan lukenut jo melkein kaiken, mitä hän on kirjoittanut.

Mä olen nyt vähän ajan sisällä lukenut useamman Elisabeth Georgen dekkarin. Mulla on hyvin kaksijakoinen suhtautuminen niihin, sillä ne ei mun mielestä ole kauheen hyviä, mutta silti ne ovat tarpeeksi kiinnostavia, että raahaan niitä kassi kaupalla kotiin kirjastosta. Tähän asti lukemistani neljästä dekkarista vain yhdessä oli sellainen loppuratkaisu, johon olin tyytyväinen. Muuten ne murhaajat on olleet motiiveineen todella epäuskottavia. Mä luen parhaillaan "Playing for the ashes":ia. Saa nähdä onko tässä kirjassa se murhaaja sitten asiallisella motiivilla varustettu.

Petyin myös Dan Brownin "The Da Vinci Code"-kirjaan. Mä en nimittäin ymmärtänyt, että se on vain jännäri. Luulin kyseessä olevan huikea kirjallinen spektaakkeli raflaavine menojuonineen. Jos olisin suhtautunut siihen etukäteen vain dekkarina, joka se on, niin olisin ollut tyytyväisempi lukiessani kirjaa. Olisin itseasiassa ollut vallan ihastunut. Siinä jutussa on kuitenkin niin hauskoja, juuri minua kiehtovia käsityksiä uskonnon hämmentävistä asioista.

torstaina, heinäkuuta 29, 2004

Finnhits vol. 2 - eli suomalaisen miehen puhumattomuus

Viisitoista kesää

"Eilen sen kun kuulla sain,
epäilin vielä korviain,
pois on Alice.
Joku kertoi hänen nousseen koneeseen,
joku junaan taas astuneen,
mulle sama on kuitenkin,
pois on Alice."
 
Viisitoista kesää mä häntä himosin.
Ja sitten nähtiin kääntymässä musta limousin,
joka hänet vei pois eikä ajajaa nähnyt kukaan.
Miksi hän mulle tehnyt tämän ois.
Ja kertomatta osoitetta livahtanut pois.
Kuka kumma on tuo mies joka hänet on saanut mukaan.
 
"Eilen sen kun kuulla sain... etc."

Viisitoista kesää ei yhtään vähemmän.
Mä mietin kuinka saisin häneen suhteen lähemmän.
Hänet päivittäin kun minä aina näin silloin ennen.
Lähiön viehkein tyttö oli hän.
Ja joka hetki tahdoin häntä yhä enemmän.
Minut lumosi tuo neitonen ihanin tullen mennen.
 
Kun mä sain kuulla uutisen tuon.
Niin mä uhkasin että nyt juon,
pään heti täyteen.
Vain hetken lohtu se ois,
kun unohtaa en koskaan kai häntä mä vois.
Miksi luotani lähti hän pois?
 
Viisitoista kesää mä salaa rakastin,
mutta tunteitani käsitteli hän kuin pakastin.
Mä kun melkein rakentamaan aloin lemmenpesää.
Mutta kun yksin kulmille mä jäin,
niin apeana ajatus on enää mielessäin,
että minulle ei koskaan tulla voi uutta kesää.
Ilman häntä ei tulla voi mitenkään uutta kesää.

Kari Tapion sydäntä riipaiseva tulkinta tästä ikivihreästä Finnhitskoverista on klassikkojen klassikko. Kari Tapiolla on ääntä ja tunnetta - niin, ja ne viikset, mutta niistä ei tässä sen enempää.

Tässä sanoituksessa on taas ajatuksia herättäviä aspekteja. Kuten ymmärrämme, kaveri on ollut varsin ihastunut Alice nimiseen ihmiseen jo pitkään. Voisimme arvata, että se ihastuminen tapahtui joskus 15-vuotiaana ja nyt kolmekymppisenä mies ruikuttaa, että kun Alice lähti, eikä edes kertonut että minne. Mun mielestä hän saa syyttää itseään. Perusteluna viittaan nimenomaan tähän sanoituksen kohtaan: Viisitoista kesää mä salaa rakastin... eli mies ei ole sen vertaa saanut irti itsestään, että olisi sen viidentoista vuoden aikana kertonut Alicelle, että niitä tunteita olisi!!! Ihan turha inistä siinä vaiheessa, että muija käsitteli tunteita kuin pakastin - eihän se edes tiennyt niistä mitään.


keskiviikkona, heinäkuuta 28, 2004

Minimoga ja C-E

Nyt ollaan oltu pitkään naipparissa kun Markuksen huonot tavat alkaa tarttua muhun: mulle tuli kirjastosta muistutus, et' olis syytä palauttaa eräs myöhästynyt lainakirja. Kai sitä pitää vähän aina jossain lipsua, ettei liiallista taydellisyyttä persoonassaan hipoisi.

Eilen illalla kävin katsomassa Carl-Einar Häcknerin Varieteeta. Carl-Einar seurueineen esiintyy Lisebergissä aina heinäkuisin. Hän on taikuri-humoristi-muusikko ja onnistuu aina naurattamaan mua. Muitakin nauratti. Jopa lapsia. Kaikki tykkää Carl-Einarista.

tiistaina, heinäkuuta 27, 2004

Testaaminen jatkuu

Hesarin Kuukausiliite on mun mielestä aivan älyttömän hauska lehti. Se on viihdyttävä ja asiapitoinen. Saatiin sellainen nyt suomentuliaisina. Siinä oli sukupuolitesti. Taas pääsi testaamaan. Ja mähän tietty testasin oitis. Molemman sukupuolen väittämiä oli 50, yhteensä siis 100. Mä olin samaa mieltä 9:n miesväittämän ja 25:n naisväittämän kanssa. Testin mukaan olen nainen. Tästä on taas hyvä jatkaa.

Vaikka testi kertoi, että nainen olen, niin jotenkin aina tulee sellainen olo, että on elämässään transvestiittiosastolla, kun pistää päälleen koltun ja sandaalit jalkaan (siis muut kuin ne järkevät sandaalit). Puhumattakaan meikkaamisesta. Joskus ehostin luontevasti joka päivä. Nykyään teen sitä todella harvoin. Ehtii voiteet hapantua kaappiin.

Onneksi voi tehdä testin myös mahdollisesta transvetismistaan! Sen testin mukaan olen sukupuolineutraali. Tämäkin asia oli tarpeen tietää.

maanantaina, heinäkuuta 26, 2004

Lumene, ihana luonnollinen

Suurena Suomen ystävänä suosin suomalaisia tuotteita, jos siihen vain on mahdollisuus. (Suu, suo, suo ja suo.) Hiljattain ostin Lumenen puhdistusvoidetta ja kasvovettä. Olen tyytyväinen tuotteisiin ja todella erinomaisen suomalainen ihoni kukoistaa näiden erityisesti suomalaiselle naiselle kehiteltyjen tököttien ansiosta. (Missä mun mainospalkkiot?!?)

Enivei... Luin joutessani tuoteselosteita purkin takaa ja huomasin, että siellä oli amerikkalaisille erikseen kerrottu, että tuotetta käytetään vain ulkoisesti ja ei mielellään kannattais silmiin sitä tunkea, ja että jos syntyy ihoärsytystä tuotteista, niin käyttöä ei pitäisi jatkaa. Herää kysymys, että onko tämä joku salaliitto muuta maailmaa vastaan? Kaikki muut kansat, paitsi amerikkalaiset saavat joutua turmioon kitatessaan purkki tolkulla Lumenen rasvoja. Ja ihottumat senkun vaan pahenee, kun rasvaa pistetään lisää, vaikka kutittaa niin perkuleesti.

Veikkaisin kuitenkin, että tämä muun maailman diskriminointi johtuu vain siitä, että kuka tahansa pienelläkin aivotoiminnalla varustettu ihminen tietää, että nälkä lähtee paremmin, kun syö ruokaa kosmetiikan sijaan. Ja jos epähuomiossa naamarasvaa kuitenkin söis ja siitä henki olis hieverissä, niin asiasta olis jälkikäteen niin nolona, ettei oikeusjuttuakaan jaksais tehdä.

sunnuntaina, heinäkuuta 25, 2004

Langoilla taas

Jippii! Taas ollaan langoilla.

Pojat tuli takas kotiin Suomesta - matka oli mennyt hyvin. Tietokonevastaava pisti tietokoneen kuntoon. Elämä palasi raiteilleen. On suuri helpotus, kun pääsee taas sanomaan sanottavansa, eikä tarvitse asioita sisällään pantata. Sehän ei tunnetusti tee hyvää ihmiselle.

Eilen olin häissä Varbergissä. (Onnea tuoreelle rouva Olmedolle). Markus ja Vimme jäivät kotiin potemaan Vimmen flunssaa, joten edustin yksin. Oli hauskat juhlat. Juhlien vahva chileläis-edustus piti huolen siitä, että tanssia täytyi. Ja sää suosi, vaikka muuten tänä kesänä on se kosteus aina läsnä.

maanantaina, heinäkuuta 19, 2004

Katastrooffi kerrassaan

Tietokone simahti kesken kaiken kun latasin sinne uutta peliä (kerpele!), eikä käynnistynyt enää vaikka päällään olis seisonut (kokeilin helluva). Ja tietokonevastaava on edelleen Suomessa. Kekkuli, sanon minä! Että pitikin sattua nyt kesken parhaimmain kesäleskikauden.
 
Kirjoitan tätä ystävän luona. En jaksa vaivautua tänne tai kirjastoon joka päivä kirjoittamaan - vaikka sitä asiaa onkin loputtomiin - joten palaan raportoimaan, kun kotikone taas toimii. Puss o kram.

lauantaina, heinäkuuta 17, 2004

Yliannostus

Sain Kanadan tuliaisina kanelipurkkaa. Kaheksääntluvulla sitä sai Suomessakin. Olin silloin suuri kanelijenkin ystävä. Se ei ollut muiden suosiossa - edes toisen syömänä. Sain alinomaa kuulla valituksia siitä, että purkka haisee. No - teiniläiset skitsoilee ja valittaa kaikesta joka tapauksessa. Jos pitäis nimetä joku todella avarakatseinen ihmisryhmä, niin 13-19-vuotiaat ei tulis ihan ensimmäisenä mieleen. 
 
Nyt olen piehtaroinut kanelipurkan nassuttamisessa niin ahkerasti, että kielen pinta on rikki. Sen siitä saa kun ei aina saa sitä mitä tekee mieli. Sitten saadessaan ottaa yliannostuksen.

perjantaina, heinäkuuta 16, 2004

Luolaerakko

En voi kieltää ikävöiväni Suomessa vaikuttavia laumani jäseniä. Välillä on Vimmeä niin kova ikävä, että ihan sattuu. Mutta silti on hauskaa olla ihan keskenänsäkin. Voi kuunnella Manic Street Preachersiä ilman että kellään menee hermo. Voi syödä Abban Caviaria aamuisin eikä kukaan valita perkuujätteiden hajusta. Voi nukkua millon huvittaa ja valvoa millon huvittaa. Ja voi roikkua tietokoneella vaikka vuorokauden läpeensä eikä tarvi päästää muita näppiksen ääreen tekemään tärkeämpiä hommia. Ja on jotekin aivan älyttömän hauskaa vaan olla omissa oloissaan. Sopisikohan luolaerakon toimi minulle?

torstaina, heinäkuuta 15, 2004

Mission impossible

Päivän haaste on löytää lainakolttuun sopivat kengät. Menemme ensi viikolla ystävän häihin ja veikkaan, että mun Dr Martens-eleganssi ei oikein skulaa tässä yhteydessä. Ah ja voi sanon minä. En ole mikään suuri shoppailun ystävä ylipäänsä ja kenkien ostaminen on aina ollut erityisen vaivalloista (muiden kuin dokkareiden). Ja nyt kun pääsin valituksen makuun, niin huomautan vielä, että kaikissa kaupoissa on ne samat ikävät kaheksääntlukulaiset kengät ja niistä pitäis sitten valita. Mä en koskaan tule yltämään Imeldan kanssa samoille lukemille kun kenkäpareja lasketaan.

keskiviikkona, heinäkuuta 14, 2004

Wakarimasen

Jos tässä nyt käy sillä tavalla, että muutamme Japaniin, niin minä olen asiallisesti varautunut siihen. Löysin netistä todella loistavan ja perusteellisen saitin, josta voi opetella kielen alkeita. Kieli vaikuttaa paljon helpommalta, kuin uskalsin odottaa. Ääntäminen sopii suomalaiseen suuhun. Rankin koettelemus japanin kielen kanssa tulee olemaan se lukeminen ja kirjoitus. Mutta olen valmis ottamaan haasteen vastaan - jos me sinne Japaniin muutamme.

tiistaina, heinäkuuta 13, 2004

Listat

Mä olen niitä ihmisiä, jolla on listoja joka lähtöön. Ei paremmuus listoja, vaan listoja kirjoista joita aion lukea, levyistä joita haluan kuunnella ja myöhemmin ehkä ostaakkin, tavaroista jotka on otettava mukaan kun matkustaa, listoja hyvistä viineistä, lista Nobel-kirjailijoista, kauppalistoja ja on mulla listattuna aina mukana myös Egyptin faaraot. Faaraolista on ollut tarpeen.

maanantaina, heinäkuuta 12, 2004

Kesäleskeys

Kukaan ei herättänyt mua aamulla. (Heräsin silti 07.30). Puuronkeittoa ei ole harrastettu, eikä syöttöpuuhia. Vaippoja on kaapissa vino pino, mutta mitä mä niillä nyt tekisin? Aamun lehti tuli luettua tarkkaan. Nyt mä keekoilen tässä koneella ilman että joku roikkuu minussa ja kiljuu. Tämä on todella omituista.

Perheen y-kromosomin kantajilla on matka mennyt hyvin ja siellä ne pistävät Suomen asioita järjestykseen. Mä täs' vasta aloittelen mun villiä kesälesken elämää.

sunnuntaina, heinäkuuta 11, 2004

Kotiäiti kävi leffassa

Eilen kävin katsomassa "Spiderman 2":n. Pidin elokuvasta kovasti, vaikka siinä oli muutama ihan ilima'aikunen juttu. Mutta toimintaleffoihin pitää suhtautua aina vähän avarakatseisemmin kuin oikeisiin elokuviin.

Leffan "tyttö-hädässä", MJ, halusi kovasti suhdetta vakavampaa Peter Spidermanin kanssa, mutta herra oli sitä mieltä, ettei voi altistaa tyttöä Spidermanin vihollisten juonille, mikä tapahtuisi, jos he suhteen aloittaisivat. Döh!!! Mitä muuta tytölle on tapahtunut molemmissa Spiderman leffoissa kuin ikävyyksiä ja pahisten piinaa. Samahan tuo on aloittaa se suhde, kun muija roikkuu konnien kiusattavana kattojen rajassa kuitenkin. Sais tyttö vähän lohtua rankkaan elämäänsä.

Tobey Maguire harrastaa joogaa ja on kasvissyöjä. Jos olis pakko vaihtaa miestä, niin tiedän kyllä mihin osoitteeseen sen ensimmäisen yhteydenoton pistäisin.

lauantaina, heinäkuuta 10, 2004

Kakka ja löyhkä

Tänään ja eilen on Göteborgs Postenissa kirjoitettu arvauksia löyhkän syystä, joka täällä Göteborgissa nyt paikka paikoin vallitsee. Asiantuntija kuvaili sitä oksennuksen, koiran kakan ja joidenkin tiettyjen bakteerien aiheuttaman hajun sekamelskaksi. Syytä siihen ei tiedetä. Viemärit ja kanavat toimii niinkuin kuuluukin. Mä veikkaisin, että joku säähän pettynyt turisti on langettanut kirouksen kaupungin ylle.

Ennen kuin Vimme teki tiettäväksi saapumisensa, olin viikonloppuduunissa vammastenhuollossa. Menemättä nyt yksityiskohtiin, totean, että se oli aika kätsää, että karaisin itseni siinä hommassa ennen tätä kakkavaippa elämää. Pitää olla kyllä aikamoinen soossi ennenkuin mä rupeen kakomaan. En väitä kuitenkaan nauttivani tästä elämän osa-alueesta.

perjantaina, heinäkuuta 09, 2004

Astrologiaa

Tämä on niitä sateisia ja kylmiä kesiä. Kesän tulon huomasi siitä, että sade muuttui lämpimämmäksi. Mutta en valita. Tekee paljon jo sekin, että on vihreää ja ettei tarvitse laittaa niitä kymmentä kerrosta villasta päälle.

Merkurius tekee konjunktion auringon kanssa mun tähtikartalla. Horoskooppi varoittaa, että puhun liikaa itse, enkä kuuntele mitä mulle sanotaan (...mutta sehän on mun tavanomainen tilani!). Miesten kanssa kommunikointi pitäis sujua paremmin tämän vaiheen aikana kuin naisten kanssa tapahtuva. On se hyvä, että tähdet tietää.

torstaina, heinäkuuta 08, 2004

Kotiäiti kertoo

Eilen tapasin ystävättären ja hänen pienen tyttärensä Trädgardsföreningenissä. Se on todella kaunis puisto tuossa parin korttelin päässä. Siellä on leikkikenttä, laajalti nurmimattoa köllimiseen, suuria puita, kahvila, ravintola ja valtava ruusutarha. Sinne ei ole sisäänpääsyä jos raahaa koiraa mukanaan, joten en ole ollut siellä niin usein näinä Göteborgin vuosina kuin helposti voisi luulla - kun se koira on usein ollut ihmisen mukana kävelyillä.

Enivei: oli hauskaa katsoa kun taaperot viiletti pitkin puistoa. Ja se, että sinne ei sitä koiraa saa viedä tekee sen, että lapset ei tee koirankakkalöytöjä.

keskiviikkona, heinäkuuta 07, 2004

Uni ja ähky

Se on hämmästyttävää kuinka vähällä unella ihminen selviää, kun on pakko. Ja vielä hämmästyttävämpää on tarkastella jälkikäteen sitä aikaa, jolloin ei nukkunut kuin nimeksi. Unen vajaus tekee ihmisestä pahemman luokan hattarapään. Ymmärrys on vähäistä ja muisti on kadonnut. Pussit silmien alla on sitä luokkaa, että niissä kulkee helposti kotiin isommatkin ruokaostokset. Puheen tuottaminen on työlästä ja muilla, kuin omalla äidinkielellä, lähes mahdotonta. Silti ihminen kuvaillussa tilassa on kykenevä hoitamaan pientä ihmisenrääpälettä. Sitä on hankala käsittää.

Keittelen täällä riisiä. Teki mieli sushia ja parhaat makit tulee kun itse rullaa. Tavallisesta puuroriisistä saa kiitettävää sushia. Tsu (ruoan tuntija japaniksi) voisi olla asiasta tietysti eri mieltä. Minä sanon, että sushi-ähky - täältä tullaan!

tiistaina, heinäkuuta 06, 2004

Aina on aihetta kiitollisuuteen

Mä olen syvästi kiitollinen siitä, etten ole sinkkuna Ruotsissa ja mahdollisessa tilaisuudessa ryhtyä suhteeseen nuuskaavan ihmisen kanssa. Nuuskaaminen on mun YÄKS-listalla varsin korkealla sijalla. Ja täällä niitä nuuskaajia löytyy. Ylähuulen pullotus on havaittavissa vähintään joka toisella kansalaisella ja joka jätkän farkkujen takataskuun on piirtynyt nuuskarasian ääriviivat. Nuuska haisee.

Ainoa hyvä puoli nuuskaamisessa näin äkkiseltään on se, että jos yht'äkkiä elämässään joutuisi jotenkin ojan pohjalle ja päivät menis tajukankaalla maaten, niin vois aika helposti tarkistaa, että ollaanko sitä edelleen Ruotsissa. Avaa vain silmät ja toteaa nuuskamällit maassa ja lattialla. Maan vaihtoa ei ole tapahtunut.

maanantaina, heinäkuuta 05, 2004

Toiveikas toteamus

Eilen saimme vihdoin irti itsestämme Vimmen saitin päivityksen. Joskus elämä esiintyy ihmisellä vähemmän dynaamisena ja se aikaansaamisen määrä ei ole mitään huippuluokkaa. Onneksi juuri sellainen periodi on jäämässä taakse. Huraa uusi alku ja uudet kujeet!

sunnuntaina, heinäkuuta 04, 2004

Luonteen kasvatusta

Joskus on ihmisen koottava itsensä ja hoidettava tehtäviä, jotka ovat arkisen suorituskykykynnyksen yläpuolella. On unohdettava hyvä ja paha. On unohdettava kauneuden ja ylevyyden määritelmät. On muistettava, että yksilö voi olla sankari omassa elämässään ja tarvittaessa hän voi tehdä yli-inhimillisiä tekoja.

...Eilen putsasin vessan lavuaarin hajulukon ja suihkun alla ammottavan lattiokaivon. Mä en näin yht'äkkiä keksi mitään niin ikävää ainetta, kuin se jankki, joka kerääntyy näihin kodin pisteisiin.

lauantaina, heinäkuuta 03, 2004

Halvat huvit

Göteborgissa on nyt kansainvälinen nuorten käsipalloturnaus, Partille Cup. Kiitos tämän tapahtuman: eräällä kentällä on useiden eri maiden lippuja liehumassa saloissa.

Vimme tykkää lipuista. Käymme siis kentällä katsomassa lippuja päivittäin. Tämän hetken lippusuosikit lapsella ovat Etelä-Afrikka, Japani, Tsekki ja Kroatia.

Heinäkuu on huomaamatta alkanut. Ei voi mitenkään erikseen intoilla loistavista kesäsäistä tällä kertaa. Toisaalta - eipä harmita niin kovasti sellaisina päivinä, jolloin tekee sisähommia. Silti on kivaa, että on kesä!

perjantaina, heinäkuuta 02, 2004

Testivoittaja

Eilen illalla täällä harrastettiin taas Spark Testejä. Teimme sukupuoli-, kuolema- ja persoonallisuustestit.

Kun tein sukupuolitestin muutamia vuosia sitten, niin mut arvattiin mieheksi. Sen jälkeen testattuani olen ollut joka kerta varmemmin ja varmemmin nainen. Kuolematestistä en muista minkä päivämäärän sain viimeksi kuolinpäiväkseni. Tällä kertaa se antoi vielä 39 elinvuotta erääseen heinäkuiseen perjantaihin saakka. Personaallisuus määriteltiin "tuomariksi" ja siinä todettiin, että kannattais olla vähän rakkaudellisempi.

Tästä on taas hyvä jatkaa.

torstaina, heinäkuuta 01, 2004

Suomalainen saunoo

Eilen illalla kävin saunomassa järven rannalla, puulämmitteisessä saunassa. Siellä istuessa ei olisi voinut uskoa olevansa Länsi-Göötanmaalla. Rohkenin jopa kastautumaan järveen (uimiseksi sitä mun suoritusta ei voi kutsua). Vesi oli lämmintä, +19 asteista (näin hardcore saunojat mulle kertoivat). Kaikkimitä, mun mielestä se oli hyytävän kylmää. Luojan kiitos oli se kuuma sauna siinä vieressä.