keskiviikkona, toukokuuta 31, 2006

Naapurilähiö

Huviajelimme taas Vimmen kanssa Yurikamome junalla. Kotiasemalla vaihdoin pari sanaa naisen kanssa, joka lykki vaunussaan aivan sanoikuvaamattoman söpöä vauvaa. Kävi ilmi, että nainen osaa englantia, vaikka onkin japanilainen ja asuu vielä samassa talossa kuin me. Mähän kutsuin hänet heti kahville ja istuimme täällä sit pari tuntia seuraten Vimme Showta ja 3-kuisen vauvan toimia. Tapaamme varmaan taas uudestaan.

Kuinka moni teistä on kutsunut kerrostalonne kanssa-asukkaan kahville ihan muutaman sanan vaihtamisen jälkeen? Nyt kuulkaa ovikelloja soittamaan!

tiistaina, toukokuuta 30, 2006

Kesä tuli ja vaimo valittuna

Nyt on lämmintä. Voi olla sisätiloissa auringon laskettua vähissä vaatteissa, eikä palele. Julistan täten kesän alkaneeksi.

Vimme ihmetteli tänään erästä kirjaa luettuamme, että missä se 'naimisissa' on, kun ne hahmot kerran menee sinne. Yritin selvittää asiaa lapselle ja hän totesi: 'Minä menen naimisiin'. Kysyin Vimmeltä että kenen kanssa hän on ajatellut mennä naimisiin. 'Tiinan', hän sanoi. Tarkistin vielä, että kenen Tiinan ja hänen oma tätinsähän se sitten olikin. Ja tämä sitten varoituksena Tiinan nykyiselle miehelle, O:lle - uusi kosija saapuu sit joskus.

Kuva on otettu eilen tosta meidän talon vierestä.

sunnuntaina, toukokuuta 28, 2006

Taidetta ja tonnikalaa Tokiossa

Kävin tänään taas Tokion nykytaiteen museossa näyttelyssä, jossa oli esillä teoksia Cartier Foundationin kokelmista. Mukana oli tämä vaikuttava Ron Mueckin veistos (kuva on imuroitu netistä - museossa ei saanut kuvata), nainen jonka odottaa milloin tahansa nousevan vuoteeltaan ja lähtevän jättiläisenä kävelemään tiehensä, niin oikean näköinen se on.

Myöhemmin museosta kotiuduttuani paistoin päivälliseksi tonnikalaa. Siitä tulee hyvää, kun tuoreita tonnikalan kappaleita marinoi jonkin aikaa (1 osa sakea, 2 osaa soijakastiketta) ja paistaa pannulla öljyssä. Tuoretta tonnikalaa tulee ikävä, kun siirtyy taas Eurooppaan vaikuttamaan. Tokihan sitä sieltäkin saa, mutta hintavampana ja ei niin tuoreena.

lauantaina, toukokuuta 27, 2006

Jälkilöylyt

Ai että kuulkaa: katsoimme Euroviisut tänään ja olihan siinä tunnelmat ihan näin jälkijättösestikkin. On mielenkiintoista nähdä mitä ensi vuonna on osanottajamaiden taholta tarjolla, kun tänä vuonna voiton otti hirviöbändi.

perjantaina, toukokuuta 26, 2006

Retki eläintarhaan

Kävimme tänään Tama Zoossa eläintarhassa ja se oli todella miellyttävä vierailukohde ja myöskin eläintarhaksi asiallinen paikka. Vangeilla oli kohtalaiset olot ja vihreää vehreyttä oli joka paikassa.

Vimme nautti vierailusta ja varsin täysillä, sillä se pisti yöunille jo tossa puoliviideltä iltapäivällä. Sanoin M:lle että nukun ensi yön keskenäni toisessa huoneessa, että hän saa sitten herätä lapsen kanssa, kun se kuitenkin joutuu käymään veskissä kesken unien ja mitä lie. Nyt on mun vuoro nukkua.

torstaina, toukokuuta 25, 2006

Pohjoispohjanmaata Tokiossa

Eu näyttää nyt eurooppalaisia filmejä ilmaiseksi tokiolaisille. Tämän tiimoilta kävin tiistaina katsomassa suomalaisen "About a Farm"-dokumentin Ruotsin lähetystössä.

Tiesin etukäteen, että se käsittelee ohjaajan vanhempien maitotilan pidon lopettamista, mutta en tiennyt että se tapahtuu lapsuuteni murrealueella ja maisemissa. Näiden asioiden kokeminen täällä Tokiossa tuntui vahvalta - tippaa puski sinnikkäästi linssiin. Ja dokumentti oli muutenkin hyvä ja koskettava.

Lapsi tarjoilee mulle leikkiastioillaan mehuja. "Hyvää sienimehuu", oli viimeisin. Jatkamme siis tällä linjalla tänään.

maanantaina, toukokuuta 22, 2006

Arvokkuus/irvokkuus

Näin on kotirouva taas kerran käynyt tuulettamassa itseään ja mieli on reipas. Eiliset bileet olivat odotetun hauskat. Lapsikin nukkuu juuri nyt nykyään niin harvinaisia kotipäikkäreitä ja aamun krapulapäänsärky lähti kerta Buranalla pois.

Baarissa oli tanssilattia ja tuli tanssittua. Jossain vaiheessa mut lykättiin pienelle lavallekkin tanssimaan. Onneksi sain vedettyä sinne mukaani kolme satunnaista nuorta miestä (paikka oli poikien baari eli kenelläkään ei ole nyt syytä huoleen, että mä olisin siellä nuoria miehiä muka vikitellyt), ettei tarvinnut nolata itseään ihan yksin. Mietin siellä ketkutellessani, että nyt kyllä viimeisetkin keski-ikäisen arvokkuuden rippeet karisee ja irvokkuuspisteet kasvaa. Mut ei se mitään.

Nyt ei olekkaan tiedossa mitään bileitä taas vähään aikaan. Maksa sanoo 'Kiitos'.

sunnuntaina, toukokuuta 21, 2006

Hyvä päivä, auringon paiste

Hoo-hiio-hei!!! Suomi voitti Euroviisut! Kivaa, kivaa!

Tää on täällä lähdössä juhlimaan kaverin synttäreitä. Ilma on kuin morsian ja etukäteispuheista päätellen olemme jossain vaiheessa puistossa juomassa pussikaljaa, eli aika hyvä bileonnistumisprognoosi.

Paljon onnea ja pusu poskelle 3-vuotiaalle Ruoholahteen!

lauantaina, toukokuuta 20, 2006

Lapsetonta laatuaikaa

Tänään kävin Design Festa tapahtumassa Tokyo Big Sight näyttelykeskuksessa.

Odotin sen olevan enemmän taidepainotteinen ja vähemmän myyjäishenkinen, kuin mitä se oli. Mutta en silti pettynyt, sillä siellä oli paljon pällisteltävää, emmekä jaksaneet käydä läpi kaikkea näytteille pantua aineistoa, vaikka siellä aika kauan hortoilimmekin. Olin siellä siis kahden ystävättäreni kanssa, enkä suinkaan lapsen kera. Tuskan hiki nousee otsalle pelkästä teoreettisesta pohdinnasta, että miltä se olis tuntunut, jos se lapsonen olisi ollut siellä mukana. Huh, huh.

Löysin sieltä lahjan huomisen syntymäpäiväsankarille ja itselleni ostin joka tytölle tarpeelliset Action Figure paperinuket. Kannatti käydä.

perjantaina, toukokuuta 19, 2006

Kasvun paikka

Kun olemme kodin ulkopuolella, niin Vimmellä on kaksi päätoimintamoodia, jotka vaihtuvat tilanteen mukaan - yleensä sen mukaan, kumpi näistä moodeista saa mun vatsahaavan (diagnosoimattoman ja todennäköisesti kuvitellun) pahenemaan. Tässä ne ovat:

1. Karkaa niin lujaa kuin jaloista lähtee, katsomatta mitä eteen tulee.
Tämän toiminnan mieluisin toteuttamispaikka on mikä tahansa vilkasliikenteinen kohde tai vaikka metrolaituri.

2. Älä jätä mutsia hetkeksikään yksin ja mieluiten pompi voimalla hänen päällään.
Tätä toteutetaan niissä paikoissa, joihin ollaan tultu toiveella, että lapsi leikkisi muiden lasten kanssa ja mä saisin olla sillä välin syli vapaana.

Sit on tietysti erikseen se ihan normaali liikkumisrutiini, johon kuuluu, että kaikille ystävällisesti katsoville ihmisille pitää pistää psyko-huudot kehiin. Jos mua ei yht'äkkiä viikkotolkulla näy lapsen kanssa missään, niin kerron vaan, että olen lukinnut meidät molemmat komeroon kasvamaan.

tiistaina, toukokuuta 16, 2006

Kukkafani

Arki juhlistuu, kun sattuu asumaan hurjasti rehottavan kukkaniityn vieressä. Nyt kun olen tässä aikani näitä unikkoja katsellut, niin olen ruvennut fanittamaan niitä ihan eri tavalla, kuin aikaisemmin. Ne ovat todella kauniita. Ja mitä enemmän niitä on, niin sen parempi.

Lapsi kiljuu väsymyshysteriassa: 'Haista maista kesä!' ja nauraa just sellasta 'kohta-tulee-uni-tai-itku'-tyyppistä hekotusta. M on toimittamasta nassikkaa nukkumaan.

maanantaina, toukokuuta 15, 2006

Tokio tekee sen

Ihminen on sitten kuitenkin varmaan saanut niitä vaikutteita täällä Tokiossa aikansa asuttuaan, kun piti itsellensä tällainen hopeinen 'Hello Kitty'-lompakkokin hankkia.

sunnuntaina, toukokuuta 14, 2006

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille

Olemme tänä viikonloppuna saaneet koko perheyksikön voimin nauttia ylenpalttisesta vieraanvaraisuudesta tuolla Komazawan (paikka Tokiossa) suunnalla. Kiitän ja kumarran.

Onnea kaikille äideille, varsinkin sinulle oma äitini.

Tänään on Suomen lisäksi myös täällä Japanissa äitienpäivä. Sain kahvit asiaankuuluvasti sänkyyn ja nukuinkin aika myöhään. Mutta koskaanhan mä en saa nukkua tarpeeksi. Haaveissa olis sellainen vähintään pari viikkoa vastuutonta aikaa jossain lämpimässä (riittää ihan se keskuslämmitetty asuntokin). Jos se vaikka joskus tapahtuiskin, kun tarpeeksi tätä asiaa mielessään pyörittelee. Ja tähän väliin onkin sitten aika heittää se 'toivossa on hyvä elää'-fraasi.

lauantaina, toukokuuta 13, 2006

Raakkelin tyyliin

Aamu kun vielä aavistuksena tulevasta kajastuksesta hänen nukkuvassa mielessään häivähti, oli hän jo hereillä tavoittamattoman unen höyhenenkeveitä rihmoja kasvoiltaan pyyhkien. Viikonlopun vielä täyttymätön lupaus helmenvalkeasta mielenrauhasta hehkui puhtaana kirkkaan auringon valon tanssiessa runollisesti räsymaton raidoissa.

Nyt kuulen kysymyksen, mistä moinen purkaus. Ihmiset, luen aivan kammottavaa kirjaa: Raakel Liehun 'Punainen ruukku'. Sen teksti (ylläyritettyä tyyliä) ja henkilöhahmot ärsyttävät koko ajan valtavalla teennäisyydellään. Pakko kuitenkin lukea loppuun, koska en ole koskaan lukenut mitään vastaavaa. Ja varmasti tämäkin teos on antanut jotain posiitivista (tai jotain), jollekkin maailman ihmiselle. Varmasti ainakin kirjoittajalleen.

perjantaina, toukokuuta 12, 2006

Laji tuntomerkit

Pienen lapsen äidin tunnistaa siitä, että vartalo on muuten "no eipä se ole oikein onnistunut pääsemään takas niihin entisiin mittoihin" - ja "roikkuu sieltä, roikkuu täältä" - tilassa, mutta käsivarren lihakset on ennennäkemättömässä lähes "popsin steroidejä"-kunnossa.

-------------------------------------------------------------------------------------

Tässä vielä piti julkaista tämä tänään napsastu kuva täältä Tokion Odaibasta. Lähistöllä sijaitsevasta pellosta puskee kukkaa toisen perään. Ensin oli rypsit/rapsit (en koskaan opi kumpaa sorttia ne keltaiset, pahalle haisevat kukat onkaan) ja nyt unikkoja ja ruiskaunokkeja. Mitä seuraavaksi? Petyn jos 'Hello Kitty' kukkia ei näy koko kesänä - kyllähän japanilaiset nyt sellaisen ovat jossain vaiheessa tuotekehitelleet.

keskiviikkona, toukokuuta 10, 2006

Ennaltaehkäisevä raivaus kannattaa aina

Tänään isännöimme Vimpulan kanssa ensimmäistä kertaa viikoittain kokoontuvan äiti+lapsi-kerhon. Olin valmistautunut tapahtumaan poistamalla saavuttamattomiin palapelit, pelikortit, pikkueläimet ja kaikki väriliidut. Kaikki jäljelle jäänyt rekvisiitta oli pitkin lattioita tapaamisen päätteeksi, mutta se oli seikka, johon olin varautunut ja olisin mitannut kuumen kaikilta lapsilta, jos niin ei olisi käynyt.

Myöhemmin kävimme Vimmen kanssa ruokakaupassa ja kotimatkalla meitä molempia väsytti. Mä pilkin junassa (kävimme taas huviajelemassa Yurikamomella) ja Vimme ei olisi millään jaksanut kävellä asemalta kotiin.

tiistaina, toukokuuta 09, 2006

Mustelmilla

Viimeiset pari vuotta mulla on aina ollut kokoelma mustelmia pitkin jalkoja. Jos mä en itse oli kolhinut koipiani kohteisiin kiskoessani lapsen kärryä ylös ja alas vaihtelevissa maastoissa tuolla maailman turuilla, niin lapsonen on toimillaan pitänyt huolen siitä, että tuoreita sinermiä ilmestyy jo häipyvien viereen.

sunnuntaina, toukokuuta 07, 2006

Onnea Marjo

Kävin japanilaisen ystävättäreni kanssa eilen leffassa, syömässä ja baarissa. Oli hauskaa. Ja olen erikseen rinta rottingilla siitä hyvästä, että mulla on ihan oikea japanilainen ystävätär. Se ei ole mitenkään itsestään selvä asia kieltä taitamattomalle kotorouvalle, vaikka Tokiossa asuukin.

Katsoimme "Lokki Ruokala"-elokuvan, jossa ei tosin ollut tekstejä kuin suomenkielisten repliikkien kohdalla ja nekin sitten japaniksi. En siis oikein pysynyt perässä dialogissa. Mutta leffa oli silti kiva nähdä ja olin ihan tiloissa Helsinki-kuvista.

Voi hyvänen aika se tulee olemaan kivaa taas asua Helsingissä.

Sit vielä: Hyvää 40v.-päivää rakas Marjo!!!

perjantaina, toukokuuta 05, 2006

Rannassa

Sitä voi jo kutsua todelliseksi ihmistuntemukseksi, että pyytämättä iskee kouraani kylmän Guinness-purkin. Olimme tänään muutamien Tokion suomalaisten kans tos "meidän" rannalla ja näin hienosti siellä asiat sujuivat.

Olen vakuuttunut siitä, että tulemme viettämään paljon laatuaikaa Vimmen kanssa juuri nimenomaan tuolla rannalla, kun ilmat tästä vielä lämpenee. Toki on ihon palamisen pelko hännyksissä koko ajan (lapseni on perinyt mun ihotyypin), mutta suojaudumme kunnolla ja toimitamme varjossa, niin eiköhän siitä se ilokin irtoo. Uiminenhan on kielletty täällä Odaibassa, joten mulla ei ole mitään paineita mennä sinne kusta kylmempään veteen värjöttelemään. Veden pitää olla vähintään ruumiinlämpöistä ennenkuin minä sinne menen.

torstaina, toukokuuta 04, 2006

Lapsi täpinöissään

Vimme on nyt todella ihastunut Yurikamomella ajeluun. Mä ostan yhden pysäkinvälin lipun ja käymme päättärillä kääntymässä ilman, että nousemme junasta. Palatessa jäämme sitten yhtä edellisellä tai seuraavalla pysäkillä pois - siis lähtöaselta nähden. Ja tätä voisi tehdä lapsen mielestä päivittäin ja mieluiten vielä useamman kerran päivän mittaan. On sanomattakin selvää, että hän osaa pysäkin nimet ulkoa jo mennen tullen. Plus sitten joka asemalla on oma tunnuslogo, josta myös revitään paljon iloa irti.

keskiviikkona, toukokuuta 03, 2006

Ihmisiä vapaalla

Nyt on menossa kolmen perättäisen pyhän letka täällä Japanissa. Ihmiset ovat sankoin joukoin vapaalla töistänsä ja näin ollen parveilevat täällä Odaibassa tiet mustanaan. Mikäs siinä.

Mä olin baarissa eilen illalla ja sanonpa, että oli mukavaa istuu tuopin ääressä ja jauhaa joutavia.

maanantaina, toukokuuta 01, 2006

Kesäkö?

Sillä aikaa kun suomalaiset ovat krapulassa toikkaroineet toisella puolella maapalloa, niin me täällä Tokiossa olemme saaneet nauttia lämpimästä ja aurinkoisesta päivästä. Suomen mittapuilla tämä päivä olisi ollut vallan hellepäivä, mutta täällä meillä on toiset mittapuut ja siksi kutsun päivän ilmaa lämpimäksi helteen sijasta.

Yhtäkaikki - taivaallinen onni, jota myös kesäksi kutsutaan, on lupaavasti lähestymässä mun ydinkylmää habitustani.