Onnea Onnea Onnea

Onnea Kanadalaisille!!! Pieni tyttö syntyi eilen ja kaikki voivat hyvin. Hieno homma. Odotan kovasti, että pääsen tapaamaan tämän uuden ihmisen. Toivon saavani testata, kuinka pikkuvauvan vaipanvaihto hoituu toisten vauvalla. Onko se taito niinkuin pyörällä ajo, että kun kerran oppii niin aina osaa.

Sinikka N.

Luin Sinikka Nopolan "Ei tehrä tästä ny numeroo"-kirjan ja sanonpa, että se oli hauska. Hämäläisten aina niin aurinkoinen suhtautuminen mihin tahansa nauratti. Sinikka Nopolan jutut Hesarin Kuukausiliitteessäkin on usein paremmasta päästä. Hänen lastenkirjoja en ole vielä ehtinyt lukemaan, mutta eiköhän sekin osasto tässä vielä hoideta.

Räkäränni

Lehdessä kerrottiin, että lapsi potee noin 35 vilustumista ennenkuin saa kunnon immuniteetin flunssaviiruksia vastaan. Vimme on potenut 5-6 eli monta on vielä jäljellä. Mä sanon että kääk.

Vanhoja papereita

Eilen aloitin urakan, joka on vieläkin kesken. Avasin suuren pahvilaatikon, joka on täynnä kirjeitä. Aion käydä läpi koko aineiston - kylläkin vain pintapuolisesti - ja heitän pois kirjeet joilla ei ole mitään merkitystä, ja säilytän ne joilla se merkitys on.

Kirjeitä on aivan kauheesti. Mä olen kirjoittanut kirjeitä intohimoisesti suurin piirtein ihan kenen tahansa kanssa siitä lähtien kun opin kirjoittamaan. Mä löysin sellaisia kirjeitä ja kortteja, joiden kirjoittajasta mulla ei ole mitään muistikuvaa. Selvästi olen kuitenkin kirjoitellut ihmisen kanssa ihan pitkiäkin kirjeitä. Löysin kirjeitä jo kuolleilta ja kirjeitä ihmisiltä, joita olen kaivannut, mutta en tavannut sitten herra-ties-millon.

Löysin myös kakskyt vuotta vanhoja lukioaikaisia teinareita ja heivautin ne roskiin yhtään epäröimättä. Mä olen tyytyväinen kun en muista täsmälleen millaista oli olla minä siihen aikaan. Teiniläisyys oli ahdistuksen kulta-aikaa.

Hii hoo, huu haa

Hii hoo: varasin ja sain kirjastosta kirjan, jossa kerrotaan miten ihminen voi oppia 60:ssä sekunnissa näkemään olentojen aurat. Tulen raportoimaan, miten kirjan neuvot tepsivät vai tepsivätkö ollenkaan. Huu haa rules!

Pelataan taas

Voi hyvä tavaton tätä hyrskyn myrskyä täällä kämpässä. Kun alkaa olla pahvilaatikoita nurkat täynnä, niin kunnianhimo kaiken muun järjestyksen jatkuvaan ylläpitoon laskee. Jos mun kuuluisa alter egoni "siivoja" tulis käymään täällä vaikka huomenna...

Mä olen ruvennut joutohetkinäni pelaamaan Tibiaa. Se on roolipeli, jossa on langoilla huimat määrät muitakin ihmisiä. Pelissä kasvatetaan kykyjä, tutkitaan ympäristöä ja lahdataan örkkejä - niinkuin roolipelissä kuuluukin. Halutessaan voi chattailla samalla muiden langoilla olevien kanssa, mutta sitä en ole jaksanut vielä mainittavissa määrin harrastaa. Rottien tappaminen on ollut tähän saakka niin antoisaa. Kerran jouduin ilman köyttä keekoillessani jumiin yhteen luolaan ja siinä joku satunnainen langoilla olija auttoi mut omalla virtuaali köydellään ulos. Enivei... Kirjautukaa Harmoniaan, jos rupeatte pelaamaan, niin lahdataan sitten rottia rintarinnan!

Kakka

Lapsi heräsi aamulla ähisten ja totesi sitten selkeällä suomen kielellä, että "kakka". Uusi sana ihastutti kaveria siinä määrin, että sanaa on pitänyt hokea siitä lähtien. Puhelimeenkin Vimme meni sitä omatoimisesti kertomaan. Tästä se asiallinen kommunnikaatio vähitellen lähtee käyntiin!

Pili Pili Pom

Sataa, sataa ropisee. Markus pakkaa lasta kuravaatteisiin ja varustautuu itsekkin asialliseen sadeasuun. Lapsi on hyvä tuulettaa kerran päivässä säästä riippumatta. Vähän niinku koirakin. Paitsi että koiralle ei riitä vain se yksi kerta.

Trumpetisti

Chet

Eilen luin loppuun Chet Bakerin elämänkerran. Yllätyin lukiessani, että noin nelkyt vuotta elämästään kaveri vietti enemmän tai vähemmän huumehuuruissa ja silti ajoittain onnistui tuottamaan hienoa musaa. Chetin elämä päättyi amsterdamilaiseen asfalttiin. Hän tipahti 58-vuotiaana hotellin ikkunasta. Veressä oli sekä kokaiinia, että heroiinia (Chetin lemppari koktail). Oletus on, että kuolema oli vahinko - Chet lipes niin kuin Andy McCoy ikään, mutta oli huonompi onni mukana ja henki läks.

Ei toimi

Korvasienet

Mä olen nyt todella ihastunut näiden kuvien liittämiseen sanottavaani.

Enivei... olen aina pohtinut sitä, että kuka kekkas, että korvasieniä voi syödä, kunhan vaan ensin tekee ne kaikki asiaan kuuluvat kikat. Uskon, että oli helppo ihmiselle todeta, että korvasieni ei kelpaa sellaisenaan syötäväksi. Mikä ajoi ihmisen sitten siihen, että myrkyllistä sientä ruvettiin kuivattelemaan ja ryöppäämään, jotta nähtäis käykö se kuitenkin ravinnoksi? Olivatko nämä sienikokeilut kivikauden extremelaji? Oliko joku epätoivoinen luolamies kuivattanut sieniä myöhempää itsemurha-ajankohtaa varten todeten sitten, kuin suomalainen opiskelijapoika ruotsalaisesta kaupan kaljasta, että "ei toimi".

Hai

Hai.

Eilen kävimme Universeumissa. Vimme pelkäsi siellä vaikka mitä: pimeää, ääniä, lämpötiloja - emoaluskessa piti roikkua tiukasti kiinni koko ajan kuin pieni paviaanin poikanen. Haiakvaario oli poikkeus. Sen luona ei pelottanut yhtään. Vimme jopa nappas sanan "hai" itselleen ja hoki koko loppu päivän "aiji". Ja tämän alkaneen päivänkin. Nyt suuri aijin kesyttäjä vetelee sikeitä ja emoalus ottaa ilon irti joutohetkestä.

Ei naurata

Piko 14v.

Onnea 14-vuotiaalle rakkikoiralle! Tänään syömme taas vuotuiset Pikonpäiväpizzat.

Osakseni on tullut nyt valtava harmitus (lue: vituttaa). Tänään oli päivän lehdessä ilmoitus Finnairin todella edullisesta Tokionlennosta, jonka ostoehdot sopivat kuin nyrkki silmään meidän tarpeisiimme. Ehdin näppäränä eilen ostaa liput kolmetonnia kalliimmalla (siis kruunuissa) ja niistä lipuista ei saa mitään takas, jos niitä rupee peruuttelemaan. Jos siis olisin syystä tai toisesta päättänyt siirtää lippujen oston päivällä, niin ei nyt tekis mieli potkia kaikkia. Pitäis olla joku helvetin pörssinero, että ymmärtäis millon lentolippuja kannattaa ostaa.

No, tästä voin vuosien päästä puhua huvittuneella äänensävyllä ja kertoa anekdoottina keskusteluissa lentolippujen hinnoista. Nyt ei naurata.

Ookayama

Ookayama

Tästä saa vähän käsitystä siitä miltä näyttää se alue Tokiota, johon muutamme. Pilvenpiirtäjät eivät sijaitse ihan kotikortteleissamme. On havaittavissa ehkä vallan jonkilaista pikkukaupunkimaisuutta tunnelmassa: kuvassa on pyörätie eikä autoja näy missään. Tästä miljööstä miljoonakaupunkiin sopeutuminen on hyvä aloittaa.

Vastuullista vanhemmuutta

Julistan Vimmen uhmaiän virallisesti alkaneeksi! Tai ainakin siihen kuuluvien raivareiden elämäämme saapuneiksi. Täytyy myöntää, että nämä ensimmäiset kerrat, kun kaveri huutaa naama punaisena tavaroita paiskoen ja päätänsä koviin objekteihin hakaten, ovat aika hämmentäviä ja sitä miettii keskenänsä, että tilaisko taksin, ambulanssin, poliisin vai pizzan.

Kuulemma siihen tottuu ja sitten osaa katsoa, ettei oma hermo mene ja ettei kaveri pahemmin satuta itseään ja että hän saa raivota raivonsa rauhassa loppuun.

Tätä sitten seuraavat herra-ties-kuin-monta-vuotta.

Eilen olimme rankkasateessa leikkikentällä. Vimmellä oli koko kuravarustus yllään. Se makas mahallaan lätäkön vieressä latkien kuravettä suuhunsa. Vesi näytti vast'ikään taivaalta tippuneelta. En jaksanut huolestua.

Plumber Pete

Mul on uusi nettipeliaddiktio: Plumber Pete. Aika kuluu kuin siivillä kun sitä pelaa: lapsen naama huutaa punaisena kainalossa, ruoat palaa pohjaan ja vaipat jää vaihtamatta, mutta uusia enkkoja tulee!

Viipottavat, vaapottavat, nokka auki naapottavat, aak aak aak.

Vahoo - huomasin, että eilen olin kirjoittanut sadannen merkinnän tähän nettipäiväkirjaani. Mitä ihmettä mä olen jauhanut sadan kerran edestä?

Lapsella on nyt menossa huonompi kausi. Hammasta puskee ulos ikenistä ja vetää kaverin pinnaa kireeksi. Ja aivan selvästi emme ymmärrä häntä tarpeeksi nopeasti ja sujuvasti, kun hän osoittaa sormellaan jotain ja vaatii. Viihdytyksen taso tuntuu usein olevan ala-arvoinen. Kirjojen lukijaksi kelpaa vain allekirjoittanut ja syliksi myös - mikäli olen paikalla. Jos en ole niin Markuskin mennettelee. Tänään kuitenkin löytyi ne ilon hetket yhden näyttelyn avajaisista. Galleriassa oli tilaa viipottaa ja paikalla oli toinen samanmoinen pikkupoika, jonka kanssa sitten yhdessä pystyi sitä viipotuksen asiaa toimittamaan. Itse en oikein kyennyt näyttelyyn keskittymään. Mikskökähän?

Loistava levy

Loistava levy.

Tänään kuuntelin pitkästä aikaa Gillian Welchin "Time (The Revelator)"-levyä. Ostimme sen kolmisen vuotta sitten vain siksi, että Göteborgs Postenissa oli ylistävä arvostelu levystä ja arvostelussa mainittiin Markuksen puolijumala, Emmylou Harris.

Liekkö se sitten sitä pahamaineista keski-ikäistymistä, että lukee lehdestä mikä on hyvää musaa ja ostaa levynsä sen perusteella, sen sijaan että kuuntelisi radiota aamusta iltaan (ja sitten siinä välissä).

Telkkarista en jaksa seurata musiikin trendejä ollenkaan. Se on ihan vissiä keski-ikäistymistä!

Rahasade ja raivopää

Nyt voimme kaikki huokaista helpotuksesta: lottorivini ei voittanut mitään eilisessä arvonnassa. Säästin siis rahaa ja voin huoletta jatkaa uhkapelaamista. Tietysti ihminen säästäisi enemmänkin, jos jättäisi lottoamisen kokonaan, mutta jotenkin Fortunalle tilaisuuden antaminen viehättää minua ja unelma valtavien rahamäärien tippumisesta taivaalta houkuttaa.

Eilen Vimme sai ensimmäisen kunnon raivarin. Emme tiedä täsmälleen miksi, mutta semmonen oli lapsen tunnelma iltapäivän tunteina. Satuin olemaan tapaamassa ystävätärtä, joten Markus kikkaili keskenänsä Vimmen taas vähemmän raivoisaan olotilaan. Lapsen kanssa toimittaminen on taitolaji.

Miten käy?

Tänään en muistanut uusia kestolottoani ajoissa ja nyt en osallistu illan arvontaan ollenkaan. Lupasin itselleni, että jos juuri tänä iltana arvotaan mun vakkaririvi, niin mä lopetan rahapelit tyystiin.

Seuraamme mielenkiinnolla tilanteen kehittymistä.

Kiitos Marika

Uuh, aah... Pienoinen pääkipu vaivaa. Eilen illalla suoriuduin ulos iltaelämään. Ystäväni vei mut ulos syömään erääseen paikalliseen japanilaiseen ravintolaan. Söimme tempuraa Kirin-oluen kera. Aterian jälkeen menimme vielä yhteen baariin ja sen tuloksena saan nyt tätä pääkipua potea. Nykyään kuitenkin se baarissa käyminen on niin harvinaista toimintaa, että sitä melkein iloitsee tästä minimaalisesta krapulasta.

Ahistaa

Venäjän Beslanissa tapahtunutta pohtiessa ei voi ymmärtää, mitä kaappauksen tekijät halusivat teollaan saavuttaa. Taas valtaa ihmisen se voimaton väsymys, joka ilmaantuu aina huonojen uutisten mukana. Nimenomaan niiden uutisten, joissa kerrotaan kuinka ihminen on toiselle aiheuttanut toiminnallaan kärsimystä. Monesti keskenäni visioin kuinka mainio paikka maailma olisi, jos minä olisin Jumala ja vastuussa asioista. Pienet ja viattomat ei kärsis. Tämä toiveajattelu ei muuta tapahtunutta toiseksi, eikä poista viattomien kärsimystä maailmasta. Ainoa konkreettinen asia, minkä voi tehdä, on katsoa ettei omalla toiminnallaan aiheuta kanssaolennoille kärsimystä.

Rauha pienten ja isompien edesmenneitten sieluille.

Sivutuotteet

Eilen kävin ystävän seurana ilmaisella Chigong tutustumistunnilla. Ystäväni aikoo mennä maksulliselle kurssillekkin, minkä minäkin saattaisin tehdä toisissa olosuhteissa. Toisaalta - Taichi on enemmän mulle sopiva tyyli lähestyä Chin (energian, voiman) liikkeellepanoa. Chigongissa se tehdään tietoisesti, Taichissä se syntyy "sivutuotteena". Mä olen aina ollut sivutuotteiden ystävä, tyyliin: kanna lasta paljon -> käsivarsien lihakset kasvaa, lue hyviä kirjoja ruotsiksi -> sanavarasto laajenee etc.

Slit och släng

Eilen illalla sain valtavan annoksen kulttuuria osakseni. Kaverit hilas mua avajaisista toiseen. Yeans nimisessä galleriassa näytettiin Martha Roslerin video, joka vangitsi mielenkiintoni, vaikka suhtauduin sen katsomiseen etukäteen nuivasti (syvä taide-ennakkoluulo vaivaa). Videossa näytettiin näkymiä ja asukkaita le Corbusierin suunnittelemasta talokolossista. Eräs asukas totesi, että asuntoa on mahdotonta sisustaa. "Ei ole olemassa huonekaluja, jotka sopisivat le Corbusierin tiloihin". Silti hän tuntui olevan innoissaan ja ylpeä asuinpaikastaan, kuten monet muutkin haastatellut. Talon pohjoispääty oli tyhjennetty kymmenen vuotta aikaisemmin. Kunnan isät haaveilivat talon purkamisesta.

Kuten monet muutkin 60- ja 70-luvun rakennukset, on tämä nimenomainen talo todella huonosti (halvalla ja nopeesti) rakennettu. Rakennusteknillisistä syistä tämän ajan talot säilyvät ilman megalomaanisia korjauksia enintään viisikymmentä vuotta eteenpäin rakentamisajankohdasta. Se on todella lyhyt aika kun ajattelee, että on olemassa rakennuksia keskiajalta, jotka ovat edelleen käytössä ja tulevat olemaan keskuudessamme vielä monta sukupolvea. Kertakäyttökulutus rules.

Ikonit

Olen todella tyytyväinen vast'ikään imuroimiini WC-ikoneihin tietokoneeni työpöydällä. Yksilöllisyys ja tyyli ennen kaikkea!

Nuha pois

Eilen illalla pistin leivän hyvässä järjestyksessä uuniin ja rupesin selailemaan Geisha Asobin sivuja. Siellä on roppakaupalla kaikenlaista todella hämmentävää, hämmästyttävää, kauhistuttavaa ja ihastuttavaa. Siellä on asioita, joiden olemassa olosta ihmisellä ei ole ollut parempaa tietoa - niin kuin esimerkiksi hammastikkuveistoksille omistettu sivu. Arvattavaa on, että siinä selailun huumassa unohdin leivän uuniin. Harmitus oli sanoinkuvaamaton. Nyt aamulla kävi kuitenkin ilmi, että leipä oli syötävää ja vielä hyvääkin.

Lapsella on nuha. Mä sanon kaikille nuhan aiheuttajille et': "hus pois mun lapsen nenästä".

Pöyhkeys

Minulla on ollut onni saada seurustella verbaalisesti luovien ja näppärien ihmisten kanssa. Näin on vaan päässyt käymään ilman suurempia ponnistuksia. Olen siitä kiitollinen. Surutta käytän uusia kuulemiani sanoja lanseeraten ne eteenpäin omana sanastonani. Viimeisin todella käyttökelpoinen uusi-vanha sana, jonka ystäviltäni nappasin, on "pöyhkeä". Se on personaallisempi valinta leuhka-sanalle. Nyt mä sitä pöyhkeänä rupean viljelemään.

Ei ole kyllä mitään pöyhkeyden aihetta juuri nyt, kun Vimpulalla on nuha ja Markus on potenut kans.

Piko voi hyvin!