keskiviikkona, kesäkuuta 30, 2004

Tällaista täällä luetaan

Luin todella hämmentävän teoksen: Trevor Ravenscroftin "Pyhä keihäs". Sanompa että voi hyvä tavaton!

Toisaalta - eivätkös kaikki tarinat ole totta - joskaan mikään tarina ei kerro koko totuutta.

Muuten kesäiset lukuelämykseni ovat pysytelleet dekkariosastolla. Löysin kuin löysinkin kunnon kokoelmat Highsmithiä kirjastosta maanantaina siellä käydessäni. Kannoin kotiin muutaman eksemplaarin. Vielä en ole niitä aloittanut. Pitää lukea loppuun kaksi aloittamaani, sängyn vieressä lojuvaa kirjaa ensin. (David Gutersonin "Snow falling on cedars" ja Montague Ullmanin ja Nan Zimmermanin "Working with Dreams"... no, tuo jälkimmäinen ei ole mikään dekkari. Mutta ainahan ihmisellä pitää olla luvussa joku niin sanottu tietoteos ja niitä ei lasketa.)

tiistaina, kesäkuuta 29, 2004

Hyvää Pekan päivää

Onnea Pekalle Pekan päivänä.

Huomenna alkais todella hurjat bileet Pohjois-Pohjanmaalla. Jää väliin ne pippalot tänäkin vuonna - kuten kaikkina viimeisinä parinakymmenenä vuotena. Raahessa ei ole paljoo tullut käytyä sitten kesän 1988. Silloin kaikki meni naimisiin ja kaikki muutti pois Raahesta.

Kaikki? Liioittelinko tässä?

maanantaina, kesäkuuta 28, 2004

Rentoutumisharjoituksia tietokoneen äärellä

Uusimassa Yoga Journalissa arvostellaan "The Journey to Wild Divine"-peli. Pelissä pääsee eteenpäin "ajatuksen voimalla", eli kyvyt kasvaa ja peli etenee, kun oppii rentouttamaan itsensä riittävässä määrin. Peliä ohjaillaan mm. sormenpäihin asetettavilla sensoreilla. Tässäpä olis se kotirouvan seuraava pikku hobby, kun aikaa joskus rupeaa riittämään ilima'aikusuuksiin.

sunnuntaina, kesäkuuta 27, 2004

Valikoiva maku

Lapsi tykkää juustosta (siitä olen erikseen kiitollinen). Brie maistuu ja uunissa sulanut chevre meni kuin kuumille kiville. Ruotsalainen edam taas ei uponnut samalla tavalla. Morbier uppos. Eli lapsi tykkää vain ranskalaisista juustoista.

lauantaina, kesäkuuta 26, 2004

Tähän astiset periaatteet

Vastoin kaikkia tähän astisia periaatteitani puin eilen ylleni sekä mekon, että housut. Halusin ehdottomasti pukeutua Marjolta saamaani kirpparilöytöön, Vuokon mekkoon. Pelkkä mekko tuntui liian kepeältä vaatetukselta suviyössä - olihan juhannusaatto ja silloin yleensä aina palelee, ellei sitten hankkiudu toisille leveysasteille. Mutta etelässä juhannus ei taas muuten tunnu missään - kun ei ole sitä valoisuutta yössä. Enivei - yhdistelmä ei tuntunut ollenkaan pahalta ja taas todistin itselleni että mielipidettä voi vaihtaa, eikä maailma kaadu siitä ollenkaan.

Käymme ruokkimassa ystävien kissaa nyt juhannuksen ajan. Markus vuokrasi ystävien asunnolle muutaman filmin ja sain tänä aamuna, kissan seuralaisena viipyessäni, katsottua "Talented Mr. Ripley"-leffan. Nyt haluaisin lukea Patricia Highsmithin kirjat Tom Ripleystä. Elokuva oli hyvä, mutta se ei selvästikkään pystynyt kertomaan koko tarinaa. Maanantaina kiireen vilkkaa kirjastoon!

perjantaina, kesäkuuta 25, 2004

Finnhitssanoitukset vol.1

Finnhitsit soi jo aamusta ja sataa, sataa ropisee. Kävin aamukävelyllä Pikon kanssa ja maa oli täynnä etanoita. Kaikki ihmiset ovat kadonneet kaupungista mökeilleen. Etanat eivät lähde mihinkään.

Finnhitsien sanoitukset ovat joskus aivan omaa luokkaa. Pienenä niihin ei kiinnittänyt huomiota sen enempää, riitti että osasi laulaa mukana. Nyt, kun ulkosuomalaisena kuuntelen nostalgian vallassa näitä samoja biisejä - useinkin, tulee joskus suuri hämmennyksen tila ja sitä kysyy itseltään, mitä sanoittaja on halunnut kussakin tapauksessa ihmiselle kertoa. Markku Aron tunteellinen tulkinta "Keskiyön aikaan" -kappaleesta on erityisesti vaivannut päätäni. Se menee näin:

"Nyt usein yksinäin mä täällä mietin,
vain että kerran kokee rakkauden.
Kun kesän kerran Pariisissa vietin,
niin silloin ilmeisesti koin mä sen.

Mä istuin aina kahvilassa siihen asti,
se kunnes keskiyöllä suljettiin.
Olin yhtä halunnut mä jatkuvasti
ja nyt me joen rantaa kuljettiin.

Ja keskiyön aikaan
mä vihdoin koin sen.
Sain keskiyön aikaan
mä tuntea ensi kertaa rakkauden
"... jne.

Heräävät kysymyset ovat nämä:
Miksi kaveri on edelleen epävarma siitä, että oliko tämä kokemus se rakkauden kokemus vai ei? Johtuuko se siitä, että hän uskoo niin vahvasti, että rakkauden kokee vain kerran ja sillä siisti. Näin hän toivoo kuitenkin kokevansa sen uudestaan ja sanoo nimenomaan siksi, että hän ilmeisesti koki sen rakkauden? Asiasta ei ole varmuutta.
Oliko kaveri todellakin niin tehokas pokaaja, kun antaa ymmärtää? Hänhän istui siellä kahvilassa aina siihen asti kunnes se keskiyöllä suljettiin. Ja tämän ilmeisesti rakkautena koetun aktin hän suoritti keskiyön aikaan. Siinä ei ole kauaa nokka tuhissut.

Seuraavassa jaksossa käsittelemme sitten Kari Tapion "Viisitoista kesää"-kappaletta.

torstaina, kesäkuuta 24, 2004

Siniset

Viime viikolla kävin taas täydentämässä vesivärivarastoja. Ostin Windsor & Newtonin 'indigo'- ja 'cobalt turquoise light'-värit. Nyt en paljoo muita värejä malta käyttääkään. Molemmat värit ovat hypnoottisen kauniita, sekä nappina, että siveltimen vetona.

Kaikki värit ovat tarpeellisia ja kaikki värit ovat huomion vangitsevia, kun sattuvat olemaan oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Mutta siniset ovat puhutelleet mua voimakkaimmin viime aikoina. Mitä se kertoo? Siihen kun lisäis vielä valkoisen ja Jukka Kuoppamäen äänen, niin luulis kyseessä olevan koti-ikävä.

keskiviikkona, kesäkuuta 23, 2004

On ilmoja pidellyt

Tähän astinen kesä täällä Länsi-Göötanmaalla on ollut viileä ja kostea. Puut tykkää. Sisätiloissa oleskelu on siedettävää. Kun kesä on kukkeimmillaan on meidän asunnossa +35 astetta lämmintä koko ajan. Aurinko lämmittää mustan huopakaton niin kuumaksi, että siinä vois paistaa aamiaiskananmunat ja tietysti tämä nimenomainen lämpö tuntuu sitten täällä suoraan katon alla olevassa asunnossa. Ristivetoa tänne ei saa. Ei tarvi palella. Vielä emme ole päässeet kunnolla nauttimaan tästä ilmiostä tänä kesänä.

tiistaina, kesäkuuta 22, 2004

Pane di Italia

"Leivän leipominen tekee ihmeitä keittiölle ja koko elämälle. Paistuvan leivän tuoksu ja lämpimäisten odotus, uunituoreen leivän lämpö ja maku, se, että välittää niin paljon, että on valmis uhraamaan aikaansa leipomiseen - kaikki tämä muistuttaa, miten ihana paikka koti on."

Eiks rupeekki ahistaan, kun lukee tuota! Se on ote Ursula Ferrignon "Italian kasviskeittiön parhaita"-kirjasta. Kirjasta löytyvät ohjeet ovat kieltämättä hyviä ja Ursulan leipäohjeet ovat takuuherkkuja. Olen leiponut leipää välillä paljonkin, sillä sain Annilta jouluna Philipsin monitoimikoneen. 80-luvun nostalgista, mutta toimivaa mallia. Mä olen aina sydänjuuriani myöten inhonnut taikinan vaivaamista. Nyt kone tekee sen puolestani. Ja toinen hyvä syy leivän leipomiseen on nimenomaan täällä Ruotsissa se, että ruotsalaiset tunkee sitä sokeria joka kerpeleen (<--lapsiystävällinen versio paljon käytetystä ja tehokkaasta voimasanasta) leipään. Sokerilla maustettu ruokaleipä on YÄKS!

maanantaina, kesäkuuta 21, 2004

Ajanvietteen ykkönen

Jos sanaristikon vihjeenä on, "korkea Pavarotilla", niin onko se sana sitten "kolesteroli"?

Mä olen yrittänyt ratkaista ristikoita Suomentuliaislehdistä ja yhtään en ole saanut kokonaan täyteen. Enkä edes puoliksi. Jää eurovoitot saamatta. Ja Tapsa Rautavaaran levy.

Eipä tuo niin kauheesti harmita.

sunnuntaina, kesäkuuta 20, 2004

Siivouspartio

Kun talossa asuu koira ja yksi-vuotias kahden aikuisen lisäksi, niin järjestyksen pitäminen ei ole niitä helpoimpia tehtäviä. Puhumattakaan lattian puhtaanapidosta. Ja vielä kun ottaa huomioon sen, että en ole niitä ihmisiä, jotka saavuttavat mielenrauhan pölyjä pyyhkimällä, niin täällä ehtii tulla kyllä aika kaaos, ennen kuin siivouspartio saapuu paikalle. Eilen se tuli. Siivouspartio koostuu yhdestä aikuisesta, joka pitää Vimmen pois ämpäriltä ja toisesta, joka suorittaa varsinaisen siivoamisen. Nyt voi taas heittää ruokaa lattialle.

lauantaina, kesäkuuta 19, 2004

Symbolinen ulkonakäynti

Eilen illalla menimme Markuksen kanssa ensimmäistä kertaa ulos keskenämme sitten Vimmen syntymän. Yövieraamme ilmoittautui vapaaehtoiseksi lapsenvahdiksi (tuhannet kiitokset!).

Menimme käymään lähipubissa. Siellä oli hurja meno: Ruotsi-Italia-ottelu oli viime minuuteilla ja Italia johti 0-1. Juuri kun totesin Markukselle, että Italia voittaa ihan varmasti, kikkaili Zlatan Ibrahimovic kantapääpotkulla pallon maaliin. Huuto baarissa oli korvia huumaava. Huuto kiiri tasaisena läpi koko Ruotsin, yli jokaikisen ruotsalaisen (ja ruotsalais-myönteisen henkilön), joka seurasi matsia.

Vimme ei kuulemma herännyt huutoon. Kaverilla tuntuu olevan muutenkin hyvät unenlahjat... Tämän sanottuani koputan puuta.

Palasimme kotiin tunnin päästä lähdöstämme. Ulkonakäynti oli siis enemmän symbolinen, kuin varsinainen riekkumisilta. Ja veikkoset, ei sitä jaksais riekkuakkaan, kun se herätys on aina viimeistään seitsemältä aamulla - oli mikä oli.

perjantaina, kesäkuuta 18, 2004

Hyvä ihminen

Mä tunnen itseni nyt todella hyväksi ihmiseksi. Melkein pyhimykseksi. Sain nimittäin itsestäni irti sen, että herättyäni tein osaamani ashtanga-jooga sarjan.

Aamusella ei onnistu kaikki asennot ihan yhtä sulavasti kuin illalla. Halasana onnistuu päivän päätteeksi ihan hyvin, mutta aamulla mun selkäranka on vielä unten mailla ja asennossa pysyminen tuottaa vaikeuksia.

Mikä siinä on, kun aamulla toimitettu asia on jotenkin aina paljon arvokkaampi, kuin muina päivän aikoina toimitettu? Jos joku kertoo käyneensä kymmenen kilometrin lenkillä, sitä on ihan et, "joo kivaa". Mutta annas jos hän lisää siihen, että teki sen kuudelta aamulla, niin kertoja siirtyy mestareiden listalle top-kymppiin heti.

Olen vielä vasta-alkaja ashtanga-joogassa. Treenaan ensimmäistä sarjaa modifioituna, helpompana versiona. Enkä olen viitsinyt toistaiseksi treenata kotona niin usein, kuin olisi edistymisen kannalta hyväksi. Jostakin on kuitenkin aloitettava ja uudet tavat on hyvä opetettaa itselleen kärsivällisesti.

Hyvää hääpäivää Rakas.

torstaina, kesäkuuta 17, 2004

NH4Cl

Markus toi Suomesta tuliaisiksi salmiakkia. Jotenkin onnistuin eilen hotkimaan liikaa salmiakkia liian nopeasti. Salmiakinsyöntikuntoisuus ei ole entistä luokkaa.

Kävimme katsomassa uuden "Harry Potter"-leffan. Vuorotellen. Mä tykkäsin siitä kovasti. Se oli todella hyvin tehty ja uskollinen kirjalle. Markus sen sijaan ei ollut niin ihastunut. Kertooko tämä siitä, että mä olen aivan täysin arvostelukyvytön ihminen, vai että Markus on sellaista kriittisempää sorttia?

keskiviikkona, kesäkuuta 16, 2004

H&M-laatu

Siis mitä mä nyt teen?!? Mun todella hienot Henkka & Maukka-aurinkolasit meni rikki. Miten laatu voi pettää? Eikö 40:llä kruunulla saakkaan ikitakuuta?

tiistaina, kesäkuuta 15, 2004

Ei mitään kikkailua, vaan pelkkää jäätelöä

Mä en ole mikään maailman suurin jäätelön ystävä. Vertailukohteeni vetää puolitoista litraa kertaistumalta tosta vaan - ja vaikka joka päivä, jos niikseen tulee. Mulla menis niin isoon annokseen viikko, ellei enemmänkin. Siitä huolimatta voin julistaa, että "Björnen & Lejonet"-jäätelö ja erityisesti Italiensk choklad maku heillä, on maailman parasta jäätelöä. Pitää huomauttaa, etten ole maistanut kaikkia maailman jäätelöitä ja tuskin sitä tulen koskaan tekemäänkään. Jotkut jäätelöt on vain kertakaikkiaan öklöjä. Jo pelkästään ulkonäöltä. Niitä ei tarvi maistaa tietääkseen että ne on maultaan ikäviä. Joka tapauksessa, Italiensk choklad-jäde vie kielen mennessään. Björnen & Lejonet julistaa: "Inga konstigheter, bara glass" - ja se on sopivasti sanottu heiltä.

maanantaina, kesäkuuta 14, 2004

Suomi-Ruotsi

Kun olen käymässä Suomessa, muistutan itseäni ennen ruokakauppaan menemistä, että "muista punnita vihannekset ja hedelmät - muista!!!". Kassalla saan todeta, että se punnitseminen jäi taas. Mutisen jotain anteeksipyytävää kulloisellekkin kassahenkilölle. Aina ne on yhtä kypsiä.

Toinen asia joka hämmentää ulkomaanpelleä kotimaahan palatessa on se tavaton virallisuus ja teitittely joka paikassa. Mä olen ruotsittunut. Olen "hejssan svejssan"- ja sinuttelu-linjoilla palvelutilanteissa.

Mutta Suomessa saa saldon pankkiautomaatin ruudulle. Sitä ei päihitä mikään. Kuinka monesti mä olen tyhjentänyt tilini täällä sillä, että yritän saada tietää paljon tilillä on jäljellä rahaa ja sitten kone kertoo, että kuittia ei saa. Ja seuraava automaatti tekee saman. No rehellisesti sanottuna ei se tili ole koskaan sillä tyhjentynyt - vielä - mutta on sitä perkelettä tullut sanottua isoon ääneen asian takia aika monesti.

sunnuntaina, kesäkuuta 13, 2004

Metelit

Nyt nukuttaa. Ulkona metelöitiin niin, etten saanut nukuttua ajallaan. Pitää tunnustaa, että ei se meteli ollut maailman epämiellyttävintä ja se loppui "Abbey Roadin" virallisiin lopetussanoihin:

"And in the end
The love you take
Is equal to the love you make
".

lauantaina, kesäkuuta 12, 2004

Pylväspyhimys

Tapasin parin vuoden tauon jälkeen erään ystävättären. Kuulumisia vaihdellessamme huomasin että musta on tullut pahemman luokan siveyden sipuli. Ei tupakkaa, ei baareja, ei lihaa, ei kofeiinipitoista kahvia, ei telkkaria, liikuntaharrastuksia, joka ilta nukkumaan viimeistään kymmeneltä ja aamulla ylös seitsemältä (tänään kylläkin vasta kahdeksalta - Vimme nukkui "myöhään"). Mä tiedän osin mikä mua vaivaa: olen erään yksi-vuotiaan henkilökohtainen avustaja. Mutta silti! Kääk!!! Nyt on keksittävä joka mojova pahe. Miten olis veronkierto?

... äitiyspäivärahoillako?

perjantaina, kesäkuuta 11, 2004

Joku lintu

Pikavisiitillä Englannissa istuin iltasella puutarhassa ja kuuntelin, että kylläpä nyt jollakin soi sinnikkäästi kännykkä. Pian ymmärsin, että se oli lintu (laji ja rotu määrittelemätön), joka osasi matkia sitä yleisintä soittoääntä ihan nappiin.

Joskus yö- ja varhaisaamupaskaduuneja tehdessä olen päässyt kuulemaan lintujen aamuyön sessioita. Ne on mahtavia. Yleisen hämmennyksen hetkinä saatan tehdä äkkinäisen päätöksen, että herään joskus vartavasten lintuja kuuntelemaan, mutta kertaakaan ei ole päässyt niin tapahtumaan. Uni on liian arvokasta haaskattavaksi.

torstaina, kesäkuuta 10, 2004

Pamela

Eilen hämmästelin tämän blog-ohjelman asetuksia ja huomasin, että siellä pystyy itse määrittelemään kielen ja aikavyöhykkeen! Jestas! Huomasin myös, että voin määritellä kommentoimisen vapaaksi. Eli kuka tahansa voi nyt kommentoida sanomisiani, ilman että tarvitsee aloittaa omaa blogia. Olen kuitenkin kiitollinen niille, jotka vaivautuivat kirjautumaan sisään blog-ohjelmaan sanoakseen jotain. Kiitos.

Keväällä ostin muutaman numeron "Marie Claire"-lehteä. (En kylläkään sitä, jossa oli Tom "Yäks" Cruise kannessa). Se tuntui sopivan viihteelliseltä soossilta kotiäidille. Lehdessä kirjoittaa kolumnia Pamela Anderson. Luin uteliaana mitä hänellä on sanottavaa ihmiselle ja totesin, että pidin häntä yht'äkkiä vallan sympaattisena. Tunne syveni kolumni kolumnilta. Ei sillä, että hän olisi jotenkin nokkela ja viisauteen taipuvainen, vaan sillä että hän on niin inhimillinen ja rehdin oloinen. Sitten kävin hänen kotisivullaan, joka on saittina varsin povipainoitteinen. Mutta - Pamela pitää siellä listaa luvun alla olevista kirjoista ja kirjoista, joita hänellä on hyllyssä. Eikö olekkin sympaattista! Epäilen kuitenkin, että keskiverto saitilla vierailija olisi missään määrin kiinnostunut siitä, mitä Pamela lukee.

keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2004

Aina johonkin koukussa

Neulominen on edelleen osa elämääni, vaikka ei ollenkaan niin tuottavassa määrin kuin joskus aikaisemmin. Yksi syy hidastuneeseen tahtiin on se, että meillä ei ole telkkaria. Ennen, kun katsoin tv:stä kaiken kakan mitä se suolsi, niin tuli siinä samalla neulottua sukka toisen perään. Toinen syy on tietysti tämä 1-v. toiminnanjohtaja. Kuka nyt ehtii laskea "yks-oikein-toinen-nurin", jos pääasiassa juoksee jonkun perässä?

Tv me laitettiin pois kun aloitin opiskelun. Mä en olis kerennyt nukkumaan, jos lukemisen lisäksi olis pitänyt katsoa kaikki illan sairaalasarjat ja sitcomit. (Jotenkin aina jäin niitä tuijottamaan - uusintojakin.) Aluksi kaipasin tv:n turrutusta - kun koukussa olin. Erityisesti hyviä dokkareita ja leffoja. (Tv:stä tulee hyviäkin ohjelmia - ihan totta!) Sitten ajan päästä tv ei tullut enää mieleenkään. Nyt olen lähinnä helpottunut ettei tarvi ottaa elämässään tv-ohjelmia huomioon. On aikaa kaikille muille addiktioille - niinkuin tälle tietokoneelle.

tiistaina, kesäkuuta 08, 2004

Soittoäänet

Lapsi tykkää "La Paloma Blanca"-biisistä. Johtuu varmaan siitä, että olemme sitä omasta vapaasta tahdostamme hänelle huonompina hetkinä soittaneet ja tanssineet sinivalkoisen äänen tahdissa. Biisin iloinen intro on mulla soittoäänenä. Mutta vain kun Markus soittaa. Varsinaisena soittoäänenä on nyt "Going up the country":n intro, joka myöskin on pillihenkinen. Pillit puhuttelevat mua.

Etsin edelleen sitä täydellistä soittoäänibiisiä polyfonittomaan puhelimeen.

maanantaina, kesäkuuta 07, 2004

Tyylin vaihto?

Tänään on kevään viimeiset Taichi-treenit.

Jos muutamme pois G:sta, saan taas arpoa uudessa paikassa, että mihin kannattais mennä treenaamaan. Nyt treenaan Yang-tyyliä, pääasiassa 24:ää liikettä ja vuoden päivät on meille opetettu myös 48:aa liikettä. En usko, että olemme päässeet siinä sarjassa 18:tta liikettä pidemmälle. Meillä treenataan hitaasti ja toistaen samoja perusasioita vuodesta toiseen. Tämä lähestymistapa sopii mulle nappiin.

Jos joudun vaihtamaan klubia, niin voisin sitten samantien kokeilla jotain toista Taichi-tyyliä.

Tässä vielä muistaessani toivotan Afrikan-matkaajat tervetulleiksi takaisin Pohjolaan. Älkää palelko.

sunnuntaina, kesäkuuta 06, 2004

Minkä tiikeri raidoilleen mahtaa

Eilen suihkun jälkeen levittelin jalkoihin ja käsivarsiin itseruskettavaa voidetta. Taisin suorittaa levityksen turhan leväperäisesti ja keskittymättä levitykseen asiaan vaadittavalla tavalla - olen nyt raidallinen.

Jos muuten tulee se tenkkapoo, että mitä ihminen tekis ruuaksi, niin tässäpä loistava ja helppo resepti. Lohipastaa wasabin kera. Ohje on useampaan kertaan kokeiltu ja hyvksi todettu.

lauantaina, kesäkuuta 05, 2004

Aamuilot

Joka aamuinen iloni on lukea lehdestä päivän Pondus-sarjakuva. Molemmat mun lempparisarjakuvat Göteborgs Postenissa ovat norjalaisia. Nemi on se toinen. Mutta ei se Pondusta voita.

Pondus, ja muutamat muut asiat, kuten tämä kaupunki ja ystävät, jäävät kaivattujen asioitten listalle, jos me nyt muutamme täältä jonnekkin muualle Markuksen duunin perässä. Onneksi luvassa on paluu Länsi-Götanmaalle ennemmin tai myöhemmin. Kuten sanottu, mulla on vielä opintoja suorittamatta paikallisessa koulussa ja suoritan ne jossain välissä. Tähän astisessa elämässäni en ole ollut mistään opiskelusta niin tohkeissani, kuin tästä nyt tauolla olevasta. Joskus pohdin, että olisinko opiskellut enemmänkin kaikenlaista, jos olisin ymmärtänyt aikaisemmin, kuinka hauskaa opiskelu voi olla. Toisaalta sillon olisin jäänyt paitsi monista opettavaisista kokemuksista paskaduunien parissa. Ja niitähän mä en missais mistään hinnasta.


perjantaina, kesäkuuta 04, 2004

Wash & go

Miksi kuunnella Metallicaa ja Beatlesia erikseen, kun voit vain kuunnella Beatallicaa ja mennä?

torstaina, kesäkuuta 03, 2004

Sivu- ja pääprojektit

Mun yliopiston luokkakaverit alkavat olla valmiita opintojensa kanssa. Koulussamme voi valita opiskeleeko kolme vai neljä vuotta. Kolmessa vuodessa on pätevä konservaattori. Neljässä vuodessa saa sen lisäksi magister-paperit ulos koulusta. Itse olen opiskellut vajaa kaksi vuotta. Sitten tuli tämä yllättävä sivuprojekti (Vimme), jota edelleen toimitan ainakin vuoden tästä eteenpäin. Olo on aavistuksen haikea, kun ei ole valmistumassa muiden kanssa. Mutta en käy tosissani sitä suremaan, sillä ihminen ehtii. Ja tämä sivuprojekti on kieltämättä varsin antoisa. Tämä sivuprojekti tuntuu nyt itseasiassa pääprojektilta.

keskiviikkona, kesäkuuta 02, 2004

Vanha koira

Kävin koiran kanssa ulkoilemassa tuolla läheisessä puistossa. Piko on jo vanha, eikä jaksa öykkäröidä, kiskoa tai sekoilla entiseen tahtiin, joten kävelyt ovat rauhallisia. Kotona se skannaa Vimmen syöttötuolin alusen ja nukkuu suurimman osan päivää. Sen takajalat ovat heikonlaiset ja kuulo ei ole entisensä, mutta muuten se vaikuttaa tyytyväiseltä ja hyvinvoivalta koiralta. Vimmen suhteen Piko on häkellyttävän pitkämielinen, kun ottaa huomioon, että se ei ole koskaan ollut mikään erityisen lapsirakas koira. Ensi syksynä Piko täyttää 14 vuotta. Saa nähdä kuinka pitkään se jaksaa vielä toimittaa elämäänsä. Sit kun se täyttää 18 vuotta, niin saa kyllä muuttaa omilleen niinku kaikki asialliset täysi-ikäiset.

tiistaina, kesäkuuta 01, 2004

Kiitollinen oppilas

Sitten Ruotsiin muutettuani olen saanut olla kahden loistavan opettajan oppilaana. Ensimmäinen heistä on Lennart, ruotsinkurssin opettajani yliopistossa. Aloitin kurssin ensimmäisenä Ruotsin vuotenani keposilla koulutaidoilla Suomesta - eli ymmärsin vähän enkä osannut sanoa suurin piirtein mitään. Kurssin käytyäni osasin paljon ja olin vielä innostunut asiasta (Siis innostunut ruotsinkielestä?!?Mitatkaa kuume, soittakaa ambulanssi!!!), joka sittemmin on edesauttanut lisäoppimista. Toinen näistä opettajista on Josef, joogaopettaja, joka taipuu kuin paju tuulessa. Josef osaa kannustaa kaikkia pistämään aikaa joogaamiseen, riippumatta koosta, iästä tai notkeuden määrästä. Häntä ennen kokeilemani joogasessiot oli tarkoitettu lähinnä heikompien tainnuttamiseen, mikä sinänsä on loistava tapa karsia jyvät akanoista.