Paskaaks tässä

Täs on ollut kyllä semmosta haipakkaa, että HUH HUH. Museossa mennään juoksujalkaa ja kotona käydään välillä nukkumassa. Tänään onnistuin uittamaan puhelimeni vessanpöntössä ja ikävikseni sain todeta, että pöntön vesi ei ollut ihan kirkasta. Siirsin SIM-korttini siihen vanhaan puhelimeen, josta ei kuulu mitään. Eli jos satutte mulle soittamaan ja mä vaan huutelen, että : "MITÄ?", niin kannattaa pistää luuri kii ja lähestyä mua tekstiviesteitse.

Onneksi kävin kuitenkin katsomassa viime viikonloppuna Cronenbergin Eastern Promises leffan ja Viggo(se vetreä viiskymppinen)esiintyi siinä kiitettävän monessa kohtauksessa. Veri tosin roiskui ja tarinan ihmiset oli aika ikäviä, mutta ei se mitään. Vastapaino oli niin massiivinen.

Nyt olen lähdössä maakuntiin yöksi perheeni kanssa. Ehkä tässä pääsee vielä saunomaan tänään.

Museosta museoon

Yrjötaudista selvittiin yhdessä päivässä ja se ei ole - vielä - tarttunut meihin muihin perheenjäseniin. Mut hitsit että siitä lapsesta irtos sitä tavaraa.

Kävin sunnuntaina katsomassa EMMAssa Annette Messagerin näyttelyä ja samalla silmäilin myös ne Saastamoisen säätiön kokoelmat. Messagerin duunit oli valtaosin tosi hienoja ja aion viedä Nassikankin niitä ihmettelemään, tosin asenteella "olen-jo-nähnyt-joten-voin-keskittyä-lapsen-valvomiseen". Uskon että Messager viehättää ipana-ikäisiäkin. Ainakin osa niistä töistä.

Kuvassa oleva pigementtipaletti on tuolta mun päivittäismuseosta, tosin huoltopuolelta ja näin ollen ei missään näytillä. Hyvä meininki on siellä jatkunut vaan. Jotenkin jaksaa kaikki eteen tulevat hommat ilahduttaa. Kivaa tehdä ja kivaa oppia.

Yrjöntää

Meillä täällä kotona laatta lentää kaaressa, eikä suinkaan siksi, että joku olisi päässyt perusteellisesti juhlimaan ja sitä potisi, vaan lapsella on oksennustauti. Lapsen potiessa olen hänen kanssaan perehtynyt ämpäriin tähtäämiseen ja jo kerran syötyjen aterioiden poistamiseen ei-toivotuista kohteista. Nyt odotamme jännityksellä kuinka tarttuvasta taudista tässä on kysymys.

Nykytaiteen mukanaan tuomat tehtävät

Nykytaiteen parissa ihminen päätyy monenlaisiin hommiin, niinkuin käärimään kiviä yksittäispaketteihin ja niittämään puista viljaa semmosen viidensadan kepin verran. Mitä tällä kaikella on paperikonservoinnin kanssa tekemistä? Eip paljo mitään, mutta eip se paljoo hidasta. On ollut, ja on edelleen, sikakivaa.

Museossa oli tänään aivan sairaan hyvää munakoisopaistosta humuksella. Se oli niin hyvää, että olisin voinut syödä sitä useamman annoksen peräjälkeen, mutta en antautunut sen vietin valtaan kuitenkaan. Kandee mennä sinne museoon lounaalle, vaikka siellä henkilökunnan seassa on pari yleisöpalvelun perusasioista vähemmän perillä olevaa hahmoa... mut mehän ollaan Suomessa.

Huomenna olis ohjelmassa taas tehdassiivousta museon jälkeen. Ehkä oli hyvä mennä nukkumaan.

Keski-ikäistyminen

Viime viikonloppuna Töölöössä vaikuttaessani koeajoin ostoskärryn ja sanonpa, että eläkeläismaineestaan huolimatta se on todella loistava autottoman ihmisen apuväline. Voin suositella kelle tahansa. Toki ymmärrän että eläkeläismaine estää useita käyttämästä mainittua tuotetta ja toisilla esteenä voi olla tuotteen yleensä niin karseet kuosit. Musta tulee tosi harjaantunut mummo, kun jo nyt keski-ikäisenä osaan vetää kärriä perässäni. Aika sutjakkaasti täs on siirrytty lennossa kärrin lykkimisestä kärrin vetelyyn.

Muuten on ollut meno sellasta tasasta matalalentoo. En voi valittaa: kivaa on ollut.

Tänään menemme juhlistamaan sitä, että joku on vielä muutaman hetken 30+ ja toisilla on ne 40v-päivät just tänään. Kaikille kauheesti onnea, lottovoittoja ja pitkää ikää.