Sharmantit kielikukkaset

Katsoin tänään YLE:n sivuilta netistä "Levengood Suomesta"-ohjelman jakson, jossa Mark haastattelee Linda Lampeniusta. Ai että mä tykkäsin siitä! Enkä usko että mun sielun kellot olisivat soineet ollenkaan näin riehakkaasti, ellen olisi itse elämässäni Ruotsissa asunut ja saanut uutta, freessiä perspektiiviä suomenruotsalaisuuteen sen ummehtuneen pölyttyneen "Stokkalla-ollut-duunissa"-näkökulman tilalle. Ruotsiin muuttaneet suomenruotsalaiset ovat aidosti rinta rottingilla ensinnäkin omasta suomenruotsalaisesta ruotsinkielestään ja myöskin siitä faktasta, että he osaavat puhua suomea. Mark ja Linda juttelivat julkisesti asiansa suomeksi, tietoisina siitä että nyt ei tarina solju just sillä vahvimmalla verktyykillä, mutta ei haitannut ja sehän oli pelkästään sharmanttia, että kyynärpäätä nimitettiin olkapääksi. Ai, ai. Pitää metsästää lisää ohjelman jaksoja katsottavaksi.

Kun muutimme Svedulaan, Levengoodilla oli silloin Ruotsissa menossa talk show, jota seurasimme ja josta emme vielä siinä vaiheessa ymmärtäneet kuin ehkä 1/5 osan - sarja oli tietysti ruotsiksi. Markilla on merkittävä ja positiivinen rooli mun ruotsittumisessa, siis siinä määrin kun kykenen ruotsittumaan. Enisvei - heja, heja!

Koko ajan matkoilla

Lapsi tuli Göteborgiin M:n kanssa viime torstaina. Vietimme siellä pitkän viikonlopun Kanadalaisten ja Guldhedenin kansalaisten kanssa (vuh, vuh sinne mäelle). Käytimme Nassikan Lisebergissä, lasten eläintarhassa ja aika monella leikkikentällä. Oli kivaa.

Kuvassa olemme lasten eläintarhassa, missä lapsi kävi ensimmäisen kerran ollessaan vielä lähes kävelykyvytön. Sen ensimmäisen vierailunsa aikana hän työnsi pienen etusormensa ison sian sieraimeen. Se oli jotenkin hassu näky - kaveri oli itse vielä aika pieni. Nyt jätettiin porsaanreiät rauhaan, sen sijaan toimitettiin poniratsastusta ja vuohien silittelyä.

Huomenna lähdemme taas matkaan, tällä kertaa Ouluun. Siellä on ristiäiset. Menemme sinne yöjunalla, mikä mielestäni on hauskaa ja varmasti ilahduttaa myös Ipanaakin. Palaamme kotiin sunnuntaina.

Jes söör!

Kuuluuko mun "JEEEE!"-huutoni läpi maailman piirin? Nyt on homma hoidettu ja ihminen voi tituleerata itseään konservaattoriksi. Tämän aamuinen esitys meni hyvin ja sain positiivista fiidbäkkiä. Nyt voi ihminen olla kuin Ellun kanat kunnes työttömän arki iskee päin nassua.

Täällä Svedulassa on helle ja mun jalkaterät vaan turpoo. Kohta pitää hankkia 45 kokoiset jalkineet tai ei tule mistään mitään. Ei mulla ollu tällasta ongelmaa Tokiossa vaikka siellä oli todella paljon kuumempaa kuin Svedulassa konsanaan. Ehkä se on se ikä.

Op-op-opponointi

Tänään opponoin erään opiskelijatoverini ja keskiviikkona minut opponoidaan. Opponenteikseni sain juuri ne kriittiset kaksoset, joiden opponointia menneenä talvena kauhulla katselin ja hiljaa mielessäni toivoin, etten joutuisi koskaan heidän hampaisiin. Olen tämän visioni heillekkin ilmaissut ja heitä nauratti. Saa nähdä millaisella piiskalla ne keskiviikko-aamuna viuhtoo.

Aion lähteä opponoimaan silittämättömässä paidassa. Rappio on lähellä. En oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua.