Tunnustan heti!

Eilen Skypetin Suomeen ja annoin webbikameran välittää kuvaa kohteeseen. Ystäväni totesi, että kappas, on villapaita sulla päällä ja samaan hengenvetoon kertoi itse istuvansa t-paitasillaan siellä suomalaisessa, keskulämmitetyssä asunnossaan. Mä olin ihan kade. Lämmin sisätila on mun paratiisi - tietenkin on plussaa, jos ulkonakaan ei palele. Mut tämä sisällä paleleminen on sellaista kidutusta, että mä tunnustan kaiken ja heti jos multa kysytte, kunhan vaan saan palkaksi palelemattoman tulevaisuuden tästä tappiin.

Paluu arkeen ja löyhkäävää voidetta

Vieraat lähtivät ja vierailu meni aivan liian nopeasti. Nyt saamme taas palata vanhaan kuvioon, jossa vietän aikaani pääasiassa lapsen kanssa keskenään. Mutta ei se mitään. Ilmat ovat lupaavasti lämpenemässä ja rannassa - joka tuossa vieressä sijaitsee - on kiva toimittaa, kun on lämmin ja tuuli puhaltaa.

Onnistuin ostamaan todella pahan hajuista naamarasvaa. Se oli ruokakaupassa myytävä edullisempi tuote - mitä muuta voi sellaiselta odottaa - ja nimeltään vielä pahaenteisesti Madame Juju. Töhnä tosin tuntuu ihan hyvältä iholla mutta se siitä erittyvä halvan partaveden löyhkä on todella häiritsevä. Pitänee ostaa jotain muuta tilalle.

Kohta kukkii

Kirsikkapuut ovat viittä vaille kukassaan ja sakura hanamin aika on käsillä. Se tarkoittaa sitä, että kohta Tokio on vaaleanpunaisen kukkavaahdon peitossa ja japanilaiset istuvat sankoin joukoin kukkivien puiden alla viettämässä saman tyyppisesti aikaansa, kuin mitä Suomessa vappupäivänä Kaivarissa - eli enemmän tai vähemmän iloisen örsellyksen merkeissä. Erona toki se, että japanilaiset korjaavat jälkensä ja suomalaiset ei.

Lapset ajautuvat päivän aikana monta kertaa tämän tyyppiseen keskusteluun:

Lapsi 1: Joo.
Lapsi 2: Ei.
Lapsi 1: Joo
Lapsi 2: Ei.
Lapsi 1: JOO!
Lapsi 2: EI!
Lapsi 1: *Kiljuntaa*.
Lapsi 2: *Kiljuntaa ja itkua*.
Lapsi 1 ja 2: *Itkua*.

Aihe saattaa olla mikä tahansa ja joskus päädytään samaan lopputulokseen väittelemällä Joo - Joo-tyyppisesti. Näin ne sosiaaliset taidot kasvavat.

Paavi keskuudessamme

Eilen veimme lapset akvaarioon ja he silmin nähden pitivät paikkaa viihdyttävänä, ja sekös vanhemman mieltä ilahduttaa, kun lapsi on iloinen.

Vimme haluaa, että häntä kutsutaan Paaviksi. Välillä kaverilla menee hermo, kun emme muista asiaa. Jos tämä enteilee hänen tulevaisuutensa uraa, niin sanonpa, että pitää katolisessa kirkossa tapahtua suuria asennemuutoksia - lapsemme ei kuulu mihinkään kirkkoon. Mutta jos Vimmestä tulee paavi, niin mä ryhdyn ilman muuta katoliseksi.

Ulkomaalaiset aiheuttaa vain harmia

Olimme kuulleet, että Volks-perheravintolassa saa syödä salaattipöydästä suht' edullisesti niin paljon kuin mahaan mahtuu ja näin päätimme syödä Volksissa. Ravintola tarjoaa muuten pelkkää pihviä, joten salaattipöytä oli meille ruokarajoitteisille muutenkin ainoa vaihtoehto. Lapset saivat ranskalaisensa.

Kun lähdimme mahat pullollaan kohti kotia, mietin, että kylläpä oli edullista: alle kaks'tonnia koko satsi ja sitten oivalsin, että kiitos kielimuurin emme suinkaan olleet tilanneet sitä salaattipöytää, jossa salaattia saa tunkea mahaansa mielinmäärin, vaan aika paljon edullisemman pikku kerta-annoksen. Mä ihmettelinkin, että kyllä on pienet lautaset, mutta pistin sen Japanin piikkiin (asiat ovat täällä pieniä). Kukaan ei tullut sanomaan meille, että 'Hei, maksatte enemmän tai jätätte sen salaatinmättämisen vähemmälle', eli tässä voi tylyimille säästöbudjettimatkaajille antaa oivan ruokailuvinkin.

Voin kuvitella ravintolahenkilökunnan tuskaa ja häpeää, plus niitä ahdistuneita ajatuksia ulkomaalaisten moukkamaisuudesta ja röyhkeydestä, kun marssintahdissa täytimme puoli-ilmaiseksi vatsaamme. Itse emme siis asiaa oivaltaneet vasta kuin jälkikäteen. Pitää tunnustaa, että nolotti, mut tarjoilijanhan mokahan se oli.

Kamakurassa taas

Päivän kohde oli Kamakura. Näimme suuren Buddhan ja Hasedera-temppelin, eikä yhtään haitannut, että olimme käyneet siellä ennenkin. Oli kaunis ilma ja +/- kolmevuotiaat asioivat reissun päällä suht'asiallisesti.

Tuuli, magnolia ja Elvikset

Ruokakaupasta kotiin kävellessä oli niin kova myötätuuli, että piti nojata koko painolla taakse päin ja jarrutella juoksuaskelin jaloilla, ettei olisi ihmemaa Oziin matka päätynyt.

Huolimatta hurjasta tuulesta, menimme tänään hengailemaan Yoyogi-puistoon. Siellä suureksi riemukseni oli bongattavissa sekä kukkiva magnoliapuu, että Tokion Elvikset tanssipuuhissa. Se on melkein enemmän kuin ihminen uskaltaa osakseen toivoa.

Hyvä strategia

Jos menee Tokion kalatukkuun ihmettelemään ja siellä aamusushille, niin kannattaa lyöttäytyä sellaiseen seuraan, jonka suurinta herkkua se sushi ei ole, niin näin saa syödä myös seuralaisen annoksen.

Toys Kingdomissa

Pistimme tänään lasten päät pyörälle viemällä heidät Toys Kingdomiin. Siellä oli aikamoinen hulina ja valtavat lelumäärät olivat kovassa käytössä. Lapset viihtyivät hyvin. Me iäkkäämmät henkilöt sinnittelimme sen kolme tuntia ja sit piti lähtee pois.

Ihmisvilinässä bongasin pienen tytön, jonka t-paidassa oli teksti 'Marijuana' ja selkäpuolella se sellaisen lehden kuvakin. Lapsen äiti ei näyttänyt ollenkaan siltä, että juuri sen asian vapauttamista niin suurella antaumuksella olisi kannattanut että lapsenkin pitäisi asiaa julistaa. Luulen, että mutsi ei japanilaisuuttaan oikein hiffanut, että olisi voinut ihan hyvin pistää tytölleen vaihtoehtoisesti Cocain tai Sex'n'drugs'n'rock'n'roll-paidan päälle. Tai mistä sitä tietää. Mut ei olis se mun ensimmäinen valinta lapsen puseroksi kuitenkaan.

M:n koneella ilman pisteita

Kappas, kun olen M:n koneella kirjoittamassa asiaa, niin ei voi ihminen kirjoittaa kuin pisteettomia a- ja o-kirjaimia. Etuna on toki, etta voi kikkastella ja kirjoittaa vaikka oman nimensa hiraganalla: りーさ. Puolensa siis kaikessa.

Vieraamme saapuivat hyvassa jarjestyksessa ja saimme tuliaisina kaikenlaisia haluttuja tuotteita, kuten Fazerin sinista ja mustaleimaa. Suklaata on tullut lapottua suuhun aika kiivaaseen tahtiin. Sehan saattaa hapantua jos ei sita syo ripeasti.

Ihminen palelee

Hitto vie, miksi tämä kylmyys ei ota loppuakseen? Aina kerran kahdessa viikossa keskuuteemme saapuu kaunis, lämmin, aurinkoinen päivä, jonka aikana ihminen joutuu suuren harhan valtaan ja kuvittelee, että nyt se kevät on tullut. Sitten seuraavana istutaan taas tumput kädessä ja kaikki villapaidat päällä, hytisten kylmästä - kun sisälläkin on aina niin helluvan kylmä. Sanoisin, että vituttaa, jos olis tapana käyttää sellaista roisimpaa kieltä. Ja itse asiassa tapanahan se on, niin siinä se tuli nyt sitten taas sanottua.

Sunnuntainakin voi kännätä

Näin eilen "Brokeback Mountain":in leffassa. Ang Lee oli taas ohjannut elokuvan minun makuuni. Tarina oli tosi koskettava ja maisemat hienoja. Menkää katsomaan, jos ette ole leffaa vielä nähneet.

Elokuvan jälkeen mut ylipuhuttiin Shinjukulaiseen gay-baariin (ei ollut kauheen työlästä ylipuhujalle). Baarissa oli "juo 1000:lla jenillä niin paljon kuin haluat"-diili. Siellä myytiin hanasta 'Black Beer'-nimistä kaljaa, joka maistui siinä määrin, että sitä piti ihan kaksin käsin kaataa kurkusta alas. Vastoin kaikkia luonnonlakeja en ole ollenkaan krapulainen näin maanantai aamuna.

Lapsi hoidossa ja lapsi tanssimassa

Hoo-hiio-hoi, olipas hauska päivä! Aurinko paistoi ja oli lämmintä - asia joka tekee päivästä kuin päivästä vähän parempi laatuisemman. Ystävä oli luvannut ottaa Vimmen hoitoon tänään vastapalvelukseksi, kun joskus aiemmin vahdimme hänen lapsiaan. Näin saimme viettää aikaa ihan keskenämme M:n kanssa. Siitä olikin jo puolitoista vuotta, kun viimeksi sellaista oli tapahtunut. Tokihan mä olen keskenäni ollut ilman lasta millon missäkin, mutta jos M on mukana, niin silloin on yleensä lapsikin. Eli aikakirjoihin merkittävä ylellisyystapahtumahan tämä oli.

Haettuamme lapsen hoidosta, menimme koko konkkaronkka Yoyogi-puistoon, missä oli paljon kansaa ja kaikenlaista esiintyjää. Vimme inspiroitui tanssimaan joka bändin kohdalla ja herätti positiivista huomiot ohikulkijoissa esityksillään. Mä olin tietenkin ihan tiloissa siitä itsekkin kun hän niin vapautuneesti tanssi musiikin lumoissa. Siinä saattaa jäädä Tokion Elviksetkin ihan kakkoseksi. Kuvassa on menossa tanssin seesteisempi, maantasalla suoritettu osuus.

Ruokala ja ylenpalttisen söpö tyttö

Markuksen olisi syytä olla tyytyväinen elämäänsä, nimittäin eilen menimme Vimmen kanssa häntä vastaan töistä, kun satuimme olemaan siellä päin (M:n duuni on aika kaukana kotoa: 40.5 km matkaa yhteen suuntaan). Kävimme sitten yhdessä syömässä kampuksen ruokalassa ja sanompa, että oli hyvää ruokaa. Mä en ole koskaan missään maailman ruokalassa syönyt yhtä hyvää ja edullista ateriaa... No ehkä kerran kauan sitten Iippolassa (Israelissa), mutta pointti on, että ihmisen onnellisuuden määrä pitäis lisääntyä siitä, että saa päivittäin syödä töissänsä hyvää ruokaa eikä mitään tavallisen surullista ruokalasössöä, jota usein Pohjois-Euroopassa saa osakseen.

Paljastettakoon tässä vielä syy siellä Yokohaman suunnalla olemiseen: kävimme kylässä yhden japanilaisen mama+lapset-yksikön luona. Se oli oikein mukava vierailu ja yhteisen kielen puuttuminen ei tuntunut häiritsevän lapsia ollenkaan. Perheen pieni tyttö on mun mielestä aivan ylenpalttisen söpö. Hän on neljä vuotias ja kertoo mulle paljon asiaa japaniksi ja osaan harvemmin sanoa hänelle yhtään mitään vastaukseksi. Se ei estä häntä kertomasta uutta asiaa.

Tässä kuva siitä kun Vimme poseeraa yhden veistoksen alla, tuossa meidän kulmilla, eilen aamulla, ennen junaan astumista.

Lämpöä

Nyt on kanssaihminen tehnyt hyvän teon ja aloittanut blogin kirjoittamisen. Käykää katsomassa. Luvassa on valtavan ihana koirakuva. Mun mielestä kaikkien pistäis kirjoittaa blogia - näin vois aina tarkistaa mitä kenellekkin kuuluu. Hopi, hopi, nyt kaikki siitä kirjoittamaan!

Täällä meillä Tokiossa on tänään ollut ensimmäinen kunnon kevätpäivä. Ulkona tarkeni ilman takkia ja tuntui silloinkin välillä olo aika kuumalta. Ihanaa! Se on kuulkaa kumma, miten aika suuri osa sitä ihmisen kireyttä kaikkoaa, kun aurinko rupeaa lämmittämään. Jos ei ole tullut sanottua aikaisemmin, niin kerron tässä ja nyt, että inhoan palelemista.

Arvaamaton tapaus

Kadunlakaisijatäti tuli toteamaan 'kawaii':ta Vimmelle tuossa kun olimme kauppamatkalla. Vimme istui tyynenä polkupyörän turvaistuimessa ja otti ilman kiljumisia ihailut vastaan, eikä sanonut mitään vaikka täti yltyi poskeakin paijaamaan. Tosta lapsesta on vaikeaa sanoa, mitä se missäkin tilanteessa sitten loppujen lopuksi tekee. Olisin tälle tilanteelle etukäteen veikannut tädille sydänkohtauksen aiheuttavaa Vimmen kauhunkiljuntaa. Pieleen olis mennyt se arvaus.

Ja kawaii tarkoittaa jotakuinkin söpöä - tiedoksi niille, jotka eivät sitä vielä tiedä.

Kakkuraportti

Vastoin kaikkia odotuksia, kakku onnistui. Kuohkeus ei ehkä saavuttanut toivottuja mittoja, mutta maku oli ihan kelvollinen.

Muutenkin oli hauskaa järjestää juhlat ja totisesti järjestelisin niitä ihan enemmänkin, jos tää kokoaikaprojekti ei olisi niin voimia verottava.

Vali-vali-vali. Noin, nyt on valitettu sitäkin asiaa.

Uhmausmieliala

Tänään löytyi Hesarin verkkosivuilta tämä hauska linkki. Pitänee seurata levyn tietä.

Muuten uhmaan luonnonlakeja ja jumalien armeliaisuutta: leivon. Se toiminta johtaa aika usein allekirjoittaneen kiukunkyyneliin. Ja jos muuten tulos näyttää onnistuneelta, niin tuotteen maku ja konsistenssi eivät oikein natsaa. Kerron sit miten kävi.

Onnea Vimmelle!

Vimmellä on tänään 3v. synttärit. Päivän ohjelma (jäätelöaamiainen, riehumista lastenlinnassa) on ollut lapselle mieleen. Lahjojakin oli paljon. Kiitos kaikille muistamisesta!

Muutettaisko saunaan?

Voi helluva tämä kylmyys täällä vaan jatkuu ja jatkuu. Mä muistan elävästi viimekin keväänä tuskailleeni sitä kuinka se lämpimämmän kelin tuleminen antoi odottaa itseään. Ja naurettavintahan tässä on, että ei täällä ole kylmä niinkuin Suomessa - luojankiitos, sillä sitten täällä vasta munaskuunsa palelluttaisikin. Jos joku ehdottaisi nyt saunaan muuttamista, niin ottaisin tarjouksen vastaan oitis, ehdolla, että sauna olisi lämmitettynä koko ajan.

Pidän täällä pyykkipäivää. Lapsella rupes vaatteet loppumaan, joten oli pakko ryhdistäytyä vaatehuollossa.