sunnuntaina, huhtikuuta 30, 2006

Valintaperusteet

Nykyään viinipullon valintaperusteena on kierrekorkki. Korkinavaajamme on luvattoman huono, mutta jotenkin ei jaksa vaivautua hankkimaan uutta. Kaiken kaman haaliminen pidetään minimissä, sillä vuoden lopulla on edessä väistämätön kamojen karsinta ja raahaaminen.

lauantaina, huhtikuuta 29, 2006

Simat unohtui ja oikeestaan koko vappu

Huomenna on vappuaatto ja valtavat hulabaloot pitkin Suomea. Mä olin unohtanut koko vapun ja samapa tuo, sillä vappua ei juhlita tässä valtakunnassa sen sanottavammin. Suunnittelin kyllä tekeväni simaa, mutta se unohtui. Ensi vuonna sitten, kun ympäröivä todellisuus on muistuttamassa ihmistä kaikenlaisista asioista, niinkuin esimerkiksi saapuvasta vapusta.

Ja jos vappuheilaa on haussa, niin aina voi pirauttaa Dannylle, kun hänellä "Haku on päällä aina".

perjantaina, huhtikuuta 28, 2006

Suojelkaa keskenänne

Ymmärrän toki kulttuuriperinnön säilyttämisen näkökulmasta sen, että miksi Pihlajanmäen suojelemista ajetaan asiana päättäväisesti eteenpäin. Mun oma supersubjektiivinen näkökulmani asiaan on se, että pistäkää maantasalle koko paska ja antakaa metsän kasvaa tilalle.

Asuimme Pihliksessä viimeiset kaksi vuotta ennen Suomesta pois muuttoa ja se, että asui juuri nimenomaan siellä, kannusti maastamuuttoon vallan kuin olis tuli perseen alla palanut.

Mun mielestä Pihlis on:
- RUMA
- ikävästi isojen teiden keskellä
- kaukana keskustasta
- täynnä pultsareita
- täynnä ennakkoluuloisia ja kyttääviä naapureita
Ja sen lisäksi siellä on vielä hornamainen ostari, jonka liepeillä hämäräveikot parveilee. En voi suositella kenellekkään!

keskiviikkona, huhtikuuta 26, 2006

Ei ei ei...

Nyt olis varmaan aika hankkiutua tsykiatrin tutkittavaksi: mä näin unta viime yönä, että menin treffeille Matti Nykäsen kanssa! Apua! Luojan kiitos uni oli sentään sitä lapsille sallittua sorttia. Se nyt tästä vielä puuttuis, että alitajunta esittäis edellä mainitun mäkihyppääjän jotenkin siinä toisenlaisessa valossa.

Tänään näin yhden ohi kävelevän japanilaistytön t-paidan alaselässä tekstin "Mikä tämä paikka on?" - ja siis ihan selvällä suomenkielellä. Tyttö meni niin kovaa vauhtia, etten päässyt hänelle kertomaan, että tämä paikka on Tokio.

tiistaina, huhtikuuta 25, 2006

Sääilmiöitä ihmetellessä

Tässä sarjassamme "ota itsestäsi todella epäedustava kuva ja julkaise se".

Eilen iltapäivällä tuli toivorikas tunne palelemisen loppumisesta, kun tuolla rannassa Vimmen kanssa roikuimme. Oli mulla toki talvitakki päällä - auki tosin, mutta pitää myöntää, että ei palellut yhtään.

Tänään taas tuli keskellä päivää pimeetä ja ukkosti vallan. Onneksi keskipäivän pimeys kuitenkin taittui ja aurinko rupesi myöhemmin paistamaan, ettei ihmisen tarvinnut ruveta tuomiopäivän toimia tekemään (tyyliin: foliosta hattu päähän ja pöydän alle turvaan), kun se keskipäivän pimeys niin helposti siihen tyylisuuntaan assosioituu.

sunnuntaina, huhtikuuta 23, 2006

Tihrutaan myyrää

Olen urakoinut läpi Jari Tervon "Myyrä"-kirjaa. Se on hyvin kirjoitettu ja asiat on esitetty varsin näppärin, usein erikseen ilahduttavinkin sanakääntein. Muttana lukuelämyksessä on se joka riviltä paksuna tihkuva testosteroni, joka saattaa tukehduttaa heikoimmat paikalle eksyneet.

Mä olen vuosien myötä rajoittunut entisestäni mielipiteissäni ja asenteissani. Perinteisesti miehiseksi uhoksi luettava esitystapa ja toiminta - vaikka parodioitunakin - väsyttää mun joka solua siinä määrin, että sitä on vaikea kestää. Tämä, ja moni muukin seikka elämässä, on pistänyt minut miettimään, että ehkä mun tehtäväni tässä elämässä olisikin ollut ryhtyä nunnaksi. Toisaalta, nyt on liian myöhäistä siihen toimeen, sillä ei ole maailmassa uskontoa, joka mut nunnakseen sais. Toinen vaihtoehto nunnaluostarihenkiseen ympäristöön pääsemiseksi olisi tehdä rikos ja joutua linnaan.

No, ehkä olis syytä vähän terästäytyä ja avartaa sitä tihruna vakioon pysyvää katsantokantaansa - olenhan toki maailmaan miestä saattamassa.

lauantaina, huhtikuuta 22, 2006

Sopiva vaatimustaso

Kävimme tänään retkellä entisillä kotikulmilla. Vimme viiletti puistossa ja hämmästelimme porukalla karppeja, joita Senzoku-lampi on pullollaan.

Eilen viihdytin lasta viemällä hänet taas lastentaloon. Se on todella asiallinen kohde ihmisen mennä, jos haluaa välttää neljän-seinän-sisällä-pysymisen salakavalat karikot. Lapsi tuntee paikan jo niin hyvin, että toimittaa asiaansa siellä varsin omatoimisesti. Mä voin losottaa jossain nurkassa keskenäni, valvovaa silmä ylläpitäen. Aikuinen kanssaseura siinä tilanteessa tietysti nostaisi ajan laatuluokkaan, mutta aina ei voi vetää rimaa kauheen korkealle vaatimustensa suhteen.

torstaina, huhtikuuta 20, 2006

Huutajan kuuntelijan virka auki

Tänään lapsi on taas testaillut tunneskaalojensa äärilaitoja varsin äänekkäästi - ja lähinnä sitä vähemmän iloista osastoa. Vapaaehtoisnanny-ehdokkaitten nimiä otetaan kiitollisena täällä vastaan.

keskiviikkona, huhtikuuta 19, 2006

Listausta

Oltuaan aikansa Japanissa - ja nimenomaan Tokiossa - ihminen pitää ihan normaalina, eikä edes pistä erikseen merkille:

- Loputonta kumartelua
- Puettuja koiria
- Vähintään tunnin junamatkaa ihan mihin tahansa
- Kimeästi nasaalilla puhuvia naisihmisiä
- Tervetuloa-huutojen sarjaa kaupoissa
- Länsimaalaisten naamat näyttää ihan kirveellä veistetyiltä; se omakin kun sitä peilistä katsoo
- Lähes kaikilla on tummat hiukset
- Polkupyörällä poljetaan polvet leuan alla
- Yleiset vessat ovat siistejä ja niitä on joka paikassa
- Kaikki on yksittäispakattua

Ja vaikka mitä muuta, mitä en tähän hätään muista.

maanantaina, huhtikuuta 17, 2006

Hakoteillä

Eilen toikkaroin yhdellä metrolinjalla. Ensin otin kulkuneuvon ymmärtämättäni väärään suuntaan ja olin "ihan et'", kun yht'äkkiä edessä oli päättäri ja mun olis pitänyt päästä ihan toisen nimiseen paikkaan.

Päätin palata samoja jälkiä takaisin. Matkan varrella hyppäsin ihan taas tuntemattomalla asemalla pois, jotta voisin tarkistaa, että jos linjat vaikka olisivat jotenkin haarautuneet siinä ja siitä syystä en päässyt eka yrittämällä määränpäähäni. Totesin, että kerpele, pitää ottaa seuraava juna, joka menee just siihen suuntaan, mihin se edellinenkin olisi ollut menossa. Sitten olin taas lähdöruudussa.

Pääsin toki perillekin, mutta mun erehtymätön & skarppi kartta- ja suuntavaistoni sai pahan kolauksen. Luojan kiitos olin keskenäni hukassa. Sekä lapsen, että mokailuni merkille pistävän aikuisen seura olisi ollut kiusallista siinä tilanteessa.

sunnuntaina, huhtikuuta 16, 2006

Kokemuksia rikkaampana

Nyt olen käynyt läpi kaksi elämästäni aikaisemmin puuttunutta kokemusta: karaoke ja yö Roppongilla.

Perjantaina oli nimittäin suomalaisten naisten yhteinen ruokailuhetki yhdessä pihvimestassa. Tokihan siellä oli mullekkin syötävää yllinkyllin siinä valtavassa seisovassa pöydässä, joka notkuen keskellä lattiaa jökötti (kun en sitä pihviä syö). Mutta fakta, että ei ollut muita vaihtoehtoja ihmiselle annettu kuin se ylihinnoiteltu bufee aiheutti ahdistusta luonani. Jotenkin vitutti maksaa just sen laskun verran just siitä ateriasta. Rupesin melkein mököttämään. No, onneksi kaljan juonti loivensi tunnelmaa tykönäni ja sitten lähdettiinkin Roppongille.

Olen suhtautunut Roppongiin vähän samalla tavalla, kuin Helsingissä asuessa suhtauduin Mikadoon - eli ei ihan se just mun paikka, kun en ole a) myymässä tai b) ostamassa palveluja. Ja tokihan suurin osa Roppongilla kävijöistä saa hakemaansa ihan ilman maksuakin. Ja jotkut on siellä ilman, että haluaakaan hoitoja kohdalleen, niinkuin me kotirouvat - tai ainakin allekirjoittanut. Noh, mut Roppongi oli just niin Roppongi, kuin olin kuvitellutkin.

Roppongisession aluks menin parin tyypin kanssa Karaokeen. Siellä keuhkosin biisejä Norah Jonesista Ramonesiin ja tunnin huutamisen jälkeen hyvä jos ääntä olis enää lähtenytkään, joten oli aika mennä baariin, missä loput porukasta jo olikin. Tuli tanssittua ja Guinnessiakin sain osakseni.

Karaoke oli hauska kokemus, ja menen sellaiseen mielelläni uudestaan. Mut muuten Roppongi ei vetoa muhun niin paljon, että enää uudestaan jaksaisin sen kotiintulo-ruljanssin työstää. Täällä Tokiossa viimeiset junat menee siinä puolenyön maissa ja sen jälkeen saat joko matkustaa taksilla kotiin tai odottaa, että junat rupee taas aamutuimaan kulkemaan. Onneksi baarit on auki aamuun ja jos yhdeksältäkään ei ole vielä puhti juhlijalta pois, niin voi mennä jatkamaan niihin aikoihin avautuviin klubeihin, eikä tarvi ulkosalla junia odottaa lähteviksi - ellei sitten varta vasten halua.

Mä hyydyin puoli viideltä. Sain kaverin taksissa kyydin Shibuyan asemalle ja notkuin siellä puoliunessa viiteen. Sit hyppäsin yhteen junaan, menin pari pysäkinväliä ja sain taas notkua puoliunessa asemalla - tällä kertaa nelkyt minsaa. Notkutuksen päälle pääsin junaan lämmittelemään ja kotiasemalta pyöräilin kotiin. Matkaan meni puolitoista tuntia!

Yhteenvetona voin sanoa, että ei se melussa ja savussa hilluminen ole ollenkaan niin hauskaa, kun sen saa viimeistellä tuollaisella kotiintuloponnistuksella. Taidan tästä lähtien tulla kotiin aina sillä viimeisellä junalla.

perjantaina, huhtikuuta 14, 2006

Vyötärö ja verenpaine nousee

Eilen nettiä selatessani silmäni sattuivat taas jonkun ihmisen paremmin tietävään lausuntoon siitä, millaisia farkkujen kuuluu nyt tänä keväänä olla. Eräs mieleeni jäänyt yksityiskohta oli, että housujen pitää nousta vyötärölle saakka - ja siis ehdottomasti, kaikki muu on ihan aut. Se tarkoittaa sitä, että matalavyötäröisiin farkkuihin mieltyneenä saan taas viettää tuntikausia laatuaikaa etsimällä farkkuja, joissa koen näyttäväni jotensakin asialliselta ja niissä farkuissa vyötärölle ei nouse mitään.

Helevetti mä inhoon tätä tyyli-vaihtuu-viikottain-kekkulointia. Mitä muuta se on, kuin bisnestä tekevien ihmisten näppärä tapa pitää kotiinpäin tulvivia rahavirtoja tasaisina - mikä sinänsä tietenkään ei ole paha asia. Kyllä bisnestä saa tehdä. Ihmiset on vaan niin hulluja, että ne menee tukka sekaisin mukaan siihen kyseenalaistamatta mitään. Muoti ja vinhaan vaihtuvat trendit ei palvele mitään muuta tarkoitusta kuin kuluttamista kuluttamisen vuoksi ja mä vastustan sitä ihan jo muutenkin. Kääk! Ketä mä saisin potkia?

Tässä vaiheessa voi sitten tietenkin kysyä, että miksi mä ylipäätään vaivaudun lukemaan mitään asiaa käsittelevää, jos kerran näin ne hiivat hattuun aiheesta nousee.

No joo - pitänee ostaa varastot täyteen ALE:sta niitä mun mieleisiä farkkuja ja niitä varmaan saakin sitten edullisesti, kun kukaan muu ei niitä halua.
--------------------------------------------------------------------------

Ai niin - piti vielä sanomani, että hyvää syntymäpäivää M.

torstaina, huhtikuuta 13, 2006

Ja kehtaan vielä tunnustaa

No olipa kirja, ajattelin, hahmot oli revitty suoraan saippuaoopperasta ja dekkarijuonenkäänteet olivat häiritsevän itsestäänselviä. Murhaajan arvas jo hahmon ensiesittelyssä, enkä usko, että se oli tarkoitus. Mutta oma moka, totesin katseltuani kirjan kansia lukuelämyksen jälkeen - olin huomaamattani lukenut Harlekiini-kirjan. Miten syvälle voi ihminen vajota kirjaston puutteessaan?

tiistaina, huhtikuuta 11, 2006

Aika synkkäkin tunnelma

Mä en jaksa enää edes valittaa tätä villapuserokerrosten määrää ihmisen elämässä. Kai se kevät joskus tulee ja jos ei tule, niin jossain vaiheessa kuolo korjaa ihmisen ja sit on tämäkin palelemisen tuska ohi.

sunnuntaina, huhtikuuta 09, 2006

Viggo näkyi

Kävin katsomassa Cronenbergin "A History of Violence"-leffan täs lauantai-iltapäivänä. Matkalla asemalta leffateatteriin satoi ja minisateenvarjoni ei suojannut mua ihan toivotulla tavalla, joten vaatteet olivat aika märät kun istuin ahterilleni odottamaan Viggon ilmestymistä. Ja sieltähän se vähitellen ilmestyikin.

Pidin leffasta. Mukana oli toki leuasta roikkuvaa, veristä lihaa ja kuolonkorinaa, mutta sen jotenkin pistää Cronenbergin piikkiin. Ja tokihan nainen kuvattiin kovasti siitä seksistisestä vinkkelistä, vaikka pitää myöntää, että kyseessä oli niin sanottu vahva nainen. Ihan varmaan vyysillisestikkin. Maria Bello harrastaa Muay Thai kickboxingia, mitä se sitten lieneekään.

lauantaina, huhtikuuta 08, 2006

Tässä se on

Tokio kotirouva, vuodesta 16 vuoteen 18.

perjantaina, huhtikuuta 07, 2006

Ajatuksia kotirouvan elämästä näin perjantaina

Huh huh. Onneksi on perjantai. Ei olis jaksanut ihminen enää yhtään kotirouvan arkea keskenään lapsen kanssa. Lapsi on räkätaudissa, joten tuolla kulmilla riekkuminen ei ole soveltunut ajanvietteeksi. Ja näin kun aikaansa lapsen kanssa kaksin viettää neljän seinän sisällä, niin rupee päässä vippaamaan. Ainakin allekirjoittaneella. Ja sit vielä kaiken päällä tänään on ollut taas vaihteeksi sen verran kylmä, että istun nytkin kaksi villapuseroa ylläni päällekkäin ja ihan täällä sisätiloissa. Ei naurata.

Nyt sitten hengitetään rauhallisesti sisään ja ulos. Ajatellaan positiivisia asioita ja annetaan elämänilon voittaa turhautuneisuuden ja vaimennetun kestoagressiivisuuden tunteet (kotirouvien helmasyntejä). Sitten taas jaksaa hymyillä koko perheelle, naapureille, bussikuskille, kioskinmyyjälle, ohikulkijalle ja hänen puetulle pikku koiralleen.

Sama efekti olisi myös kokopäivänaukkailulla, mutta sehän rupeaa pitemmän päälle näkymään naamasta, joten emme turvaudu siihen. Kotirouvan on hyvä näyttää edustuskelpoiselta ihan muuallakin kuin rantojen miesten kevätkokoontumisessa. Ei sillä, että rantojen miehissä mitään vikaa sinänsä olisi. Kotirouvat harvemmin vaan niissä piireissä kovin taajaan hengailee. Ja todellisuudessa kotirouvankaan ei tarvitse näyttää yhtään miltään, muuta kuin niinä tuskan hetkinä, jolloin peilin edessä haikaillaan kadonneen kukoistuksen perään.

Minkä kukoistuksen?

torstaina, huhtikuuta 06, 2006

Trendikäs nenä

Aion toki toimittaa ihmisille katsottavaksi kuvan hienosta, uudesta tatskastani. En ole vielä saanut aikaiseksi työstää asiallista kuvaa kohteesta. Olkaa kärsivällisiä.

Saimme taas latingin suomalaisia akkainlehtiä. Huhtikuun Gloriassa julistettiin, että "Iso nenä on trendikäs". Nyt olisi siis syytä mun olla tyytyväinen. Olisi loistava tilaisuus mennä näyttelemään klyyvariani kylille ja nauttia siellä trendikkäästä olemuksestani, ihailevien katseitten kohteena. Kysyn vaan, että kenen hihasta tämäkin trendi vedettiin? Mistä ne ylipäänsä tulevat julistukseen, kuin päivän profetia helluntaiseurakunnassa? Ehkäpä on olemassa joku trendien jumaluuden oraakkeli, joka kertoo missä mennään. Ja sit vielä oikeesti se viesti sisältää myös vastauksen kysymykseen "Mikä on elämän tarkoitus?", jos vain joku osaisi asiaa oikein tulkita ja meille muille sitten tulkinnan kertoa - oraakkelithan ovat aika hämäriä puheissaan.

Lapsi jauhaa "Kiisa sä ootkin. Kiisa se on varmaan. Tai Shiisa. Tai Siika. Tai Sika." En oikein pysty enää keskittymään edes asian vierestä kirjoittamiseen.

maanantaina, huhtikuuta 03, 2006

Voin suositella

Hankin itselleni uuden tatuoinnin. Löysin netistä guuglaamalla tatskamestan Shinjukusta ja kävin siellä kuukausi sitten varaamassa ajan. Eilen oli se aika sit käsillä ja nyt mulla on sit leima ihossa Tokiostakin.

Tatuoija oli hauska, käheä-ääninen nainen, jonka kädet - ja varmaan muukin vartalo - oli enemmän tai vähemmän tatskojen peitossa. Hän oli innostunut tatskoista joskus bändissä soittaessaan ja vaihtanut sittemmin koskettimet tatskojen nakutteluun. Ei siis mikään ihan keskiverto japanilainen nainen. Jos ihminen siis haluaa tatuoinnin itselleen juuri nimenomaan Tokiossa niin suosittelen lämpimästi tätä nimenomaista mestaa ja tattoo artistia.

lauantaina, huhtikuuta 01, 2006

Täydellisyyttä

Tänään oli täydellinen kirsikan-kukinnan-hämmästely-picknik-päivä. M:n duunin porukka piti sakura hanamin kampuksen puistossa. Siellä on monta isoa kirsikkapuuta yhdessä rykelmässä ja niiden yhteiskukinta antaa aika valtavankin hienon elämyksen ihmisen koettavaksi.

Tämän autenttisen kokemuksen jälkeen nappasimme mukaamme erään ystävän pojista toisen ja vietimme loppupäivän kotona hämmästelemällä tämän pojan seesteistä olemusta. Mä olen varma, että siitä miehestä vielä tulevaisuuden päivinä kerrotaan, että hänestä näki jo varhain, että kyseessä on täydellinen herrasmies.