Muuta tekemistä

Nyt kun olen vieraittemme emäntänä seuraavat pari viikkoa ja teillä, rakkaat lukijani, ei tule olemaan tätä säännöllistä viihdytyksen lähdettä päivitettynä normaaliin tahtiin, niin voitte viihdyttää itseänne vaikka The Lemmings-klassikkopelillä. Ja jos meinaa mennä hermo sitä pelatessa, niin tässä on ratkaisusaitin linkki.

Meille tulee vieraita!

Hei hou! Ensimmäiset vartavasten meitä katsomaan tulevat vieraat Suomesta saapuvat keskuuteemme huomenna. Mä olen täällä esivalmistellut lounassoppaa jet-läggisille.

Vimme on viettänyt paljon aikaa tänään suuttumalla emoalukselle. Suurimpana syynä on ollut se, etten ole suostunut antamaan hänelle "unituttia" keskellä päivää. Asiasta keskustellaan tunteella viiden minuutin välein. Luulenpa, että tuttivierotus on edessä, kun vieraat palaavat Suomeen. Päästään siitäkin vaivasta.

Grillijuhlat

Tänään on ollut sateinen maanantai. Markuksen duunilla oli tänään määrä olla grillijuhlat kampuksen nurtsilla, mutta juhla siirrettiin sisätiloihin ja ruokaa keitettiin grillaamisen sijaan kun sitä sadetta sieltä taivaalta tuli, eikä loppua näkynyt.

Otin Vimme-Show:n kanssa osaa tähän tapahtumaan ja pitää sanoa, että lapsi on todella reipas juhlija. Ja pitää sanoa myös että allekirjoittaneella se juhliminen ei merkitse enää ollenkaan samaa kuin muutama vuosi sitten. Tähän voi sitten loppukaneetiksi heittää sen kuluneen fraasin, että aikansa kutakin ja juhlia vielä elämässään ehtii tämän "äiti-ja-kotirouva"-periodin jälkeenkin.

Heli-vili-hou

Heli-vili-hou on Vimmen nimi "Highway to hell"-biisille. Kappale vetoaa kaveriin. Onhan se sellainen reipashenkinen laulu.

Eilen kävimme hakemassa lisää ruisleipää ja voi pojat, siellä oli kunnon hapan ruislimppu. Lapussa luki nimi sekä japaniksi, että suomeksi. Mä olin ihan tiloissa. Myyjä sai viihdettä osakseen seuratessaan tunnetilaa kassan takaa. Ja nytkin olen ihan et', kun se leipä on niin hyvää.

Pääsiäinen

Hyvänen aika, sehän on pääsiäinen! Täällä niin helposti jää jotenkin pienemmälle huomiolle nuo kirkkovuoden suuremmat juhlat, pienemmistä puhumattakaan. Nyt kun pääsiäinen tuli mieleen, niin tuli myös se sellainen Mignonmunan himo, joka kuuluu Suomessa ollessa ihmisen pääsiäistoimintoihin. Et vaikka se pääsiäisen sanoma ei sinänsä hirveesti kosketa, niin pääsiäismunat kyllä kelpaa.

Kukkivia puita

Magnolia.

Kirsikankukinnan aika lähestyy. Sitä odottaessa voi ihastella siellä täällä esiintyviä magnoliapuita. Ne näyttävät pelottavan ja kauniin sekoitukselta. Suuret valkoiset kukat ovat kuin ansaan jääneitä pikku-kummituksia. Läheltä kun yhtä kukkaa tarkastelee, kokee ihminen kauneuden kokemuksen. Jos mulla olis puutarha, niin magnolian sinne istuttaisin.

Tokiosta löytyy

Tokiosta voi ostaa tuoretta jälkiuunileipää! Ja mä olin jo ihan et' Göteborgissakin, kun lähikaupasta sai vasserin jälkkäriä. Kinokuniya leipoo suomalaisilla opeilla sitä maailman parasta leipää. Eiks oo hienoo! Jossain täällä kuulemma myydään karjalanpiirakoitakin.

Tänään Nokian yksikkö siirtyy Helsinkiin. Reipasta mieltä muuttoon!

Kotirouva idättelee

Ostin yks päivä sadajeninkaupasta siemeniä. Yhden pussin kuvassa olevat kasvit näyttivät apiloilta (kuviin pitää luottaa kun se lukutaito on heikonlainen) ja niitä olen idätellyt ikkunanlaudalla. Nyt mullasta puskee ylös pari sinnikästä itua. Saa nähdä mihin tämä johtaa. Liekkö mulla oikein mittavatkin apilaviljelmät parvekkeella ennen kuin kesä kunnolla saa.

Lastentalossa

Rumpali.

Tänään vein lapsen taas "lastentaloon". Lapsi oli siitä hyvinkin innoissaan. Taas juostiin, kiivettiin, leikittiin, hakattiin rumpuja. Se on loistava paikka antaa lapsen purkaa sitä loputonta energiaansa.

Eräs pienempi kansalainen lähestyi Vimmeä ja silitti hartaasti Vimmen tukkaa. Silittäjän äiti huokaili Vimmen blondeja hiuksia. Pohjoinen eksotiikka siis vetosi tänään kanssaihmisiin.

Danny jatkoa

Sain selvyyttä Danny-asiaan. Se pitää kuitenkin mainita että ei tullut Danny itse kertomaan. Mutta asia on siis näin, että molempiin naisiin se Danny lihallista suhdetta ylläpitänyt yhtä aikaa. Toiseen varmaan pääasiassa finanssi- ja toiseen missiominaisuuksien takia. Ainoa hämmentyneeksi jättävä kysymys tässä enää on se, että mikä ihme siinä Dannyssa on niin hienoo, että nämä naiset sietivät toisiaan reviireillään?

Täällä todellisessa elämässä emoalus on jatkuvasti kytkettynä siihen poikasalukseen. Nytkin tyyppi istuu täs sylissä ja esittää kaikenlaisia vaatimuksia tavaroiden maasta noukkimisesta musiikkitoiveisiin (tällä kertaa Eppu Normaali). Mä sanon että bis bald.

Sadepäivä

Tässä kuva nuoresta miehestä täydessä sadevarustuksessa. Toissapäivänä satoi.


Sade-Vimpula.

Peessistä peessiin

Kirjoitin päivällä jo jotain näppärää tähän blogiini, mutta se juttu katosi matkalla julkisuuteen ja en sitten kerennyt enää rekonstruioida tarinaani, kun se lapsi heräsi päiväuniltaan. Nyt lapsi on yöunilla.

Vuokranantajamme toimitti meille (ja kaikille asuntolan asukkaille) uudet verhot ja patjat. Nyt passaa. Suhtauduin skeptisesti verhoihin, sillä ne näyttivät yhtä apeilta kuin edelliset (peessi-peessistä siirryimme peessi-harmaaseen), mutta nyt kun ne tuossa roikkuvat, niin ne näyttävät paljon paremmilta kuin ne vanhat tunkkaset kankaat.

Tuska iski

Lapsella oli viime yönä korva kipeenä. Hän onnistui kuitenkin nukkumaan särkylääkkeen avulla läpi yön ja nyt vaikuttaa siltä, että korvakipu on ohitse. (Katson vielä sillä silmällä, et jos se siellä vielä vaanii). Olisin todella kiitollinen jos kipu olis veks, sillä mitä vähemmän antibioottikuureja lapsi (tai kukaan muukaan) syö, niin sen parempi.

Sitä tulee vähän se sellainen hämmentynyt olo, kun keskenänsä Japanissa miettii, et' mihin täs nyt lähtis tän huutavan kanssa. Nyt on kuitenkin reitit katsottuna lähimmälle öisin päivystävälle poliklinikalle, jos tuska iskee taas. Olemme valmiina.

Dannyn arvoitus... ja karvoitus

Yleisön valtavasta vastustuksesta huolimatta mun on nyt julkaistava nämä kaksi kuvaa Dannyn arkistoista. Mies on tässä ensimmäisessä kuvassa kaverinsa Pepen kanssa kivasti valokuva-automaatissa naureskelemassa. Emmekö me kaikki ole ottaneet vastaanvanlaisia kuvia jonkun teinarikaverin kanssa. Itse tein yhteissarjan ainakin Mallun kanssa... muita en muista. Ehkä olin vaan niin kännissä koko ajan, ettei jäänyt mieleen. Ha ha haaa.


Lippiskaverit.

Tämän seuraavan kuvan funktiota on vaikea ymmärtää. Miksi kukaan haluaa julkaista itsestään tekopartakuvaa muuta kuin joulupukkihengessä? Ehkä Dannylla on siihen perustellut syynsä. Pitikö todistaa, että "Ei parta pahoille kasva, turpajouhet joutaville"? Mitäs sanot Danny?


Karhunkieltä leuassa.

Danny on varsin yäks, vaikka pidänkin hänen "Seikkailija" ja "Pelkkää tulta" biiseistä. Ja maailmani olisi toden totta köyhempi ilman "Kuusamo"-spektaakkelia. Joskus on kuunneltava, kun Danny toteaa huilujen tahdittaessa, että: "Kaikilla on kiire, ei minnekkään". Ei kuitenkaan ihan joka päivä.

Mut sitten tulee mieleen se Armi. Mikä se juttu nyt oli? Eikö Danny ole ollut naimisissa sen yhden tumman naisen kanssa jo ties kuinka kauan? Ja oli naimisissa sen Armi-episodin aikaankin. Turha tulla Dannyn väittämään, että "oltiin vaan ystäviä", kun Armista puhutaan. Eikö se iso mies särkenyt Armin sydämen, vai miksi se Armi sitten ratkes ryyppäämään? Sellainen suloinen, hentoääninen nainen! Mun mielestä Danny vois tulla tänne mun blogiin rohkeasti kertomaan koko tarinan, niin kuin se on. Älä ujostele. Emme tuomitse vaan ymmärrämme.

Räkäpäät

Niin se kumppani lähti räkä roiskuen työmatkalle ja me jäimme tänne flunssa-Vimmen kanssa viettämään laatuaikaa. Eiköhän se tästä vielä iloksi muutu.


Vimpula.

Aina ei voi ymmärtää

Joillakin paikallisilla on syvä usko siihen, että jos jotain toistaa japaniksi tarpeeksi monta kertaa kenelle tahansa, niin kyllä se jossain vaiheessa asian ymmärtää.

Eilen kävin vuokraamassa leffoja ja Markuksen vuokrakorttia käyttäessäni mulle ruvettiin kertomaan asiaa, jota en ymmärtänyt, vaikka se poika hyvin kielellänsä artikuloikin. "Wakarimasen(en ymmärrä)", sanoin hänelle aika monesti ja hän sinnikkäästi siitä huolimatta toisti asiaa. Jossain vaiheessa hän sitten luovutti ja haki monisteen, jossa luki englanniksi, että kortti on henkilökohtainen. "Olisit heti sanonut", oli se mun päällimmäinen ajatus siinä tilanteessa - olin nimittäin aikaisemmin menestyksekkäästi vuokrannut Markuksen kortilla vilmejä samasta mestasta.

No, piti ostaa oma kortti. Eipä tule enää sanomista.

Sairaus on edelleen keskuudessamme. Lapsen räkätilanne on pysynyt ennallaan: tavaraa tulee koko ajan ja lapsi potee. Kuume meni onneksi jo pois. Markus lähtee huomenna Taiwaniin. Hänkin on kipeä, mutta lähtee silti. Toivomme kaikille pikaista paranemista. Alkaa tämä sisällä olo ahistaa.

Emme haistaneet

Luoja tietää kuinka kauan lapsella oli tänä aamuna kakka housussa, kun perheen nenäntukkoisuus oli sitä luokkaa, että tuotteen ilmestymistä ei pystynyt aistein havaitsemaan. Eikä lapsi kokenut asiakseen ilmoittaa tapahtuneesta tällä kertaa.

Menetykset

Uuh, aah. Pieniltä tuntuu omat murheet kun kuulin että erään ystäväni kumppanin 19v. poika kuoli juuri leukemiaan. Lapsi oli miehen ainoa. Surun määrä on varmaan valtava, kun oma lapsi kuolee, riippumatta siitä, minkä ikäiseksi se lapsi on elämässään ehtinyt elää.

Potilas

En muista milloin flunssa olis iskenyt muhun tällaisella voimalla. Jos ei synnytystä ja sen lieveilmiöitä lasketa, niin en muista millon olisin ollut näin kipee. Ei kai täs auta kuin potea.

Uusintaesitys

Katsoin "Lost in Translation":in uudestaan nyt muutaman kuukauden täällä Tokiossa asuttuani. Oli hauskaa, kun tunnisti paikkoja, jopa siinä määrin että tuli ihmetys, että miksi se taksi nyt tuota reittiä muka ajaa. Jos on kaupungilla juhlimassa ja mene sieltä Shinjukuun, jossa ihmisten hotelli sijaitsi, niin ei missään nimessä tarvi ajaa Rainbow Bridgen yli. Toisaalta, saattoihan se oli erikseen mainitsematon, varhaisen aamun sight seeing.

Vilustuminen on täällä laumamme vaivoina. Puhuminen on työlästa ja ääni on ku ilmestyskirjan pedolla. Onneksi Markus on kotona tänään, niin voin potea rauhassa.

Lukemista

Kaisa lähetti mulle Umayya Abu-Hannan kirjan "Nurinkurin". Suosittelen sitä kovasti kaikille. Se on hauskasti kirjoitettu ja viihdyttävä kirja, vaikka käsittelee myös vakavia asioita.

Nyt pitäis keksiä taas lukemista.

Neljän seinän sisällä

Lunta.

Sataa lunta. Lapsi on vilustunut ja omaa kurkkua kutittaa. Viihdytän lasta Sesame Streetin sivuilla.

2v.

Hyvää syntymäpäivää Vimme, maailman paras pieni poika!

Lapsi oli ihan ihmeissään aamulla tästä päivästä, jonka hössötyksen määrästä käytetään nimeä "syntymäpäivä". Lahjat tuntuivat kuitenkin olevan mieluisia ja tässä kun ilta saa, niin teemme Vimmen erästä lempiruokaa, pastaa ja pestoa. Se sortti ruokaa on vähän harvinaisempaa herkkua täällä päin maailmaa. Kakunkin ostamme, oli se kuin äklö tahansa. Lapsen pitää saada puhaltaa ne kaksi kynttiläänsä jonkun kakun päällä.


Syntymäpäiväsankari lippuja tutkimassa.


Vimme puhaltaa ne kaksi kynttiläänsä.

Hyvin nukuttu yö

Kunnon yöuni tekee ihmeitä.

Eilen illalla oli suuri väsymys läsnä. Päätin mennä Vimmen kanssa samaan aikaan nukkumaan ja yhdeksältä olin jo taju kankaalla. Nyt on levännyt olo. Pitäiskö mennä joka ilta yhdeksältä nukkumaan ja vielä sen lisäksi ruveta toimimaan mun Göteborgin aikaisen joogaopettajan reseptin mukaan: viideltä ylös ja matolle? Mitä mä menettäisin elämästäni, jos antaisin pois ne pari lapsetonta tuntia illan päätteeksi? No, sitä voimme luonamme miettiä.

Saimme paketin Suomesta. Siinä oli mm. brietä lapselle ja Fazerin Sinistä meille muille. Nam! Kiitos Nokialle pakkausten keskelle.