sunnuntaina, joulukuuta 11, 2005

Karjulan sedän virallinen seuralainen

Lapsi oireilee uuteen kotiin muuttoa. Hermo tuntuu hänellä olevan tiukalla ja usein kuuluu hänen suustaan kehoitus vanhaan kotiin palaamisesta. Bussi-ja kauppamatkat menee huutaen ja muutenkin on sellaista mellakkatunnelmaa havaittavissa olemisessamme kun asioita kodin ulkopuolella toimitamme. Mun kuuluis olla se aikuinen, joka kestää karjumiset muinamiehinä. Suurimman osan aikaa suoriudun tästä tehtävästäni asiallisesti. Tänään hetken harkitsin, että nousen yksin bussista ja jätän lapsen sinne huutamaan, potkimaan ja kiljumaan. En sitten tehnyt sitä kuitenkaan.

Huomenissa olisi ohjelmassa kaupunginosan virastoon ilmoittautuminen. Asian tulen toimittamaan kaksin lapsen kanssa. Pitäiskö hakee päivystyksestä rauhoittavaa ennen virastoon menoa? Siis itselleni.

Ei kommentteja: