Poikkesin taidemuseon kirjakauppaan tänään ostamaan kortteja. Jälkeeni tulleelle asiakkaalle myyjä kertoi englanniksi, että hänen valitsemansa kirja on suomeksi ja että eikö hän haluaisi mielummin ostaa teoksen englanniksi. Asiakas oli aasialainen nainen, joka tyynesti vastasi, että "Ei, opiskelen suomea". Ajatella, että maailmassa on ihmisiä jotka vapaaehtoisesti haluavat oppia suomen kielen!
Heinäkuu on jo pitkällä. Kuten kaikki Suomessa sitä viettäneet tietävät, kelit eivät ole olleet ihan sitä kesäisintä sorttia. Ulkomaan kesät olivat pidempiä ja lämpimämpiä. Jopa Göteborgissa, joka sinänsä on ihan vihoviimenen läpi, mitä säähän tulee. Siellä tulee ja sataa aina.
Kaikenlaista on tietysti ehtinyt tapahtua sitten viime kirjoittaman. Aina tapahtuu. Päällimäisenä mielessäni on juuri päättynyt nestepaasto. En ollut asiaa ennen kokeillut ja päätin nyt testata onko se mun juttuni vai ihan muiden juttu, jonka ne voi tykönänsä pitää. Ei se ollut ollenkaan niin vaikeaa kuin etukäteen kuvittelin. Tosin aika vähissä on voimat kun ei syö. Paastokirjassa julistettiin, että viidentenä tai kuudentena päivänä ihminen on täynnä energiaa ja saa aikaan vaikka mitä. Mun kohdalla paasto meni tappiin saakka säästöliekillä. Paastosin kuusi päivää. Eniten kaipasin kahvia, jota aion huomenna taas alkaa kittaamaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti