Päivän retki

Tänään katsoimme taas uuden vihreän pläntin Tokion kartalta (kylläkin Yokohaman puolella) ja suuntasimme sinne. Pläntti oli sopivasti M:n duunin suunnalla - piti nimittäin käydä sielläkin. Paikka osoittautui Kodomo-no-kuni puistoksi, joka on hallitsevan keisariparin avioliiton vihkimisen kunniaksi vuonna 1959 perustettu. Se on valtavan suuri alue täynnä kaikenlaista aktiviteettiä lapsille. Vimme piti paikasta kovastikkin. Lapsi pääsi muun muassa tökkimään lehmiä, kaneja ja marsuja. Meistä aikuisista oli kivaa olla vihreyden keskellä.

Ai niin: Hauskaa Vappua kaikille!

Kotiäiti synkissä mietteissä

Juna suistuu kiskoiltaan, kun kuljettaja hurjastelee pysyäkseen aikataulussa. Yli sata kuolee ja monia, monia loukkaantuu.

Linja-auton kuljettaja pistää ikkunaa kiinni ajaessaan ja menettää ajoneuvon hallinnan. Tapahtuu törmäys ja taas ihmisiä kuolee.

Ihmisiä kuolee koko ajan johonkin. Omassa elämässä kuolema on kaukainen, kylläkin olemassaoleva fakta, jota vielä ei ole kuitenkaan aktiivisesti aika ajatella. Todellisuudessa potentiaalinen oma kuolema on läsnä ihmisen elämässä joka hetki ja jos ihminen ymmärtäisi miten todellisena se seuraa häntä, niin hän toimisi varmasti monessa tilanteessa toisin. Kaikki luonteensa mukaan - toinen eläisi rohkeammin, toinen jättäisi nekin vähät tekemättä, mitä tavallisesti tekee, jotta säästyisi "ennenaikaiselta" kuolemalta.

Elämä itse voi olla niin hornaa, että kuolema ei enää pelota vaan siihen hakeutuu. Mielessäni mietin (tällä kertaa) niitä lukematomia lapsia, jotka elävät Thaimaassa seksiteollisuuden orjina. Joku on niistä lapsista jokaisen sisällään kantanut ja maailmaan synnyttänyt. Joku on niistä jokaisen, syystä tai toisesta, tavalla tai toisella hylännyt. Monet nimettömät käyvät käyttämässä heitä hyväkseen (ja nimetytkin, niinku se suomalainen limanuljaska). Millaiseksi muodostuu niiden hyväksikäytettyjen lasten aikuinen elämä? Millaisia hirviöaikusia heistä kasvaa?

Arrrrrgh... päässä rupee paistumaan, kun tätä ajaspolkua seuraa. Hornaa, hornaa!!!

Suuret tunteet

Ihmisen kannattaa jättää aivan omaan arvoonsa valtavat - tavallisesti ne raskaammat - tunteensa tiettyyn aikaan kuukaudesta. Jos vois pistää sen tunneosaston Off-tilaan muutamaksi päiväksi joka kuu, niin paljolta säästyis. Kaikella muulla ikävällä luonnontoiminnalla tuntuu olevan joku funktio ja selitys. Tyyliin: sääsket on linnun ruokaa. Mikä on koko PMS:n pointti?

Aamulla kauppaan

Jos onnistuu ruokakaupan avautuessa menemään ostoksille, on täällä tärkeän näköisiä kauppahenkilöitä ovella toivottamassa asiakkaan tervetulleeksi.

Oletan siis näin. Voihan olla niinkin, että ovella kumartelevat miehet toivottivat hymyssäsuin mut alimpaan helvettiin ja mä vaan kumartelin takas. Mutta jotenkin rohkenen luottaa japanilaiseen ystävällisyyteen sen verran, että sanon heidän toivotelleen kivoja.

Kaiken päälle nainen virkapuvussa ojensi mulle omin kätösin ostoskorin ja sitten menin iloisena haalimaan tavaroita hyllyiltä.

Muina vuorokauden aikoina näitä henkilöitä ei ovella näy.

Tukka pois ja mikään ei idä

Aikaisemmin mainostamani yritys idättää apilaa ja muuta ei onnistunut sittenkään. Pidin multaa liian kosteana ja koko helahoito mätäni ja homehtui. En siitä lannistunut, vaan kylvin uudet siemenet. Niistä itikin jotain, mutta se jokin kuihtui pois, koska multa ei tällä kertaa ollut tarpeeksi kosteaa. Nyt sitten arvon, että pitäiskö kokeilla onneaan kylvöasian suhteen vielä kerran.

Tänään leikkautin tukkani ihan lyhyeksi. Menin kampaajalle ja latelin liikkeen ovelta japanin sanat: leikkaus (katto), pesu (shampuu) ja lyhyt(shooto). Sitten näytin pari kuvaa Mia Farrowsta Rosemary's Baby tukassaan. Kampaajakaveri oli ihan et' mitä tää nainen haluu. Sitten se ryhtyi toimeen ja nyt on letit hornasta jossain tokiolaisessa roskiksessa. Tukan leikkuu ei tuonut mukanaan toivomaani parannusta ulkonäköön, mutta ei se mitään - helppohoitoisempi vaihtoehto tämä kuitenkin on ja persoonallisuushan painaa vaa'assa enemmän kuin ulkonäkö. Eikö painakkin?

Maailmankansalainen

Tänään luin tokiolaisessa junassa matkustaessani Jonas Hassen Khemirin ruotsiksi kirjoittamaa "Ett öga rött"-kirjaa ja olin valtavissa maailmankansalaisuuden tiloissa. Jos olisin siihen samaan syssyyn kuunnellut korvalapuilla vielä vaikka saksalaisia schlagereita tai aboriginaalien kansanmusaa, niin kosmopoliitin leima olis lyöty muhun taivaallisen käden toimesta ihan välittömästi.

Olin matkalla paperimuseoon ja siellä kävinkin. Oli kivaa viettää aikaa ihan keskenänsä.

Ei

Vimmen vakiovastaus ihan mihin tahansa ehdotukseen on tätä nykyä "ei". Joskus se sanotaan vaan ihan viran puolesta, toisinaan hyvinkin suurella vakavuudella ja voimallisen huudon säestämänä. Tämä on varmaan sitä uhmaikää.

Kypärä päässä

Vimme on todella ihastunut pyöräilykypäräänsä. Se pitää sitä mielellään päässä ihan missä ja milloin vain. Kun peilistä näyttää hänelle "kuinka hieno" se kypärä on hänen päässään, niin kaverille tulee muikea hymy naamalle ja hän katselee tyytyväisenä kuvajaistaan. Kivaa ettei tarvitse tapella sen kypärän päässä pysymisen kanssa. Toistaiseksi.

Perkele!

Eilen valkosipulin kynsiä "hienolla-japanilaisella-veitsellä" pilkkoessani viilsin palan vasemman etusormeni kyljestä. Verta tuli ja kokkaaminen loppui kuin seinään. Seisauttelin verentuloa (menestyksellä) jonkin aikaa ja Markus kääri tuppoa sormeen. Leikattu pala oli sen verran pieni, että sairaalaan en sen kanssa lähtenyt ja vielä kun se verentulo todellakin loppui, niin siksikään en mennyt. Nyt sormea särkee ja jomottaa, mutta se paranee samalla. Kymmenen päivän päästä on sormi jo varmaan näppälykelpoinen.

Mutta kyllä harmitti. Perkelettä tuli mielessä sanottua aika monesti. Aion hankkia jonkun vähemmän hienon ja vaarattomamman veitsen arkipilkkomiseen.

Voitot suosikeille

Jossain vaiheessa elämääni rupesin seuraamaan lätkän MM-kisoja vuosittain. Lätkää on kiva katsoa tv:stä ja Suomi pärjää siinä kohtuullisen hyvin, mikä tekee katsomisen mielenkiintoiseksi. Nyt viime vuosina, kun tv:tä ei ole ollut, niin ei ole kisojakaan tullut aktiivisesti seurattua, kuin vain tuloksia netistä tarkistaen. Samalla puolihuolimattomalla intensiteetillä seuraan myös mitä kuuluu Suomen ja Ruotsin liigoille. Kas, tänä vuonna molempien maiden suosikkini, Kärpät ja Frölunda Indians voittivat kunkin maan mestaruuden. Malja sille!

Kuva fillarista ja pelon tunnustaminen

Täs on tää mun hieno yksvaihteinen, käsijarruinen polkupyörä. Nyt passaa!


Tokiofillari.

Tänään muistin mikä on yksi suurimmista peloista elämässäni, se kuoppa, jonka vältteleminen useimmiten aiheuttaa mulle eniten paranoiaa ja tuskaa - ja juuri sitä itse aiheutettua sorttia. Mä en nimittäin kestä sitä, että mua pidetään tyhmänä.

Hiihoo, sanoo kaikki, kuka nyt siitä pitäisi.

Totta - ei kukaan.

Huomaan vain, että omasta mielestäni ikävimmät tilanteet tähän astisessa elämässä ovat sisältäneet sen, että joko kuvittelen jonkun pitävän mua tyhmänä tai joku faktisesti pitää mua tyhmänä ja ilmaisee sen.

Polkupyörät

Eilen katsoimme dvd:ltä "Hellboy"-leffan ja se oli paljon parempi kuin osasin odottaa. Pitää tunnustaa, etten ole koskaan Hellboy-sarjakuvia lukenut. Ties vaikka tämä leffa olis täyttä skeidaa sarjakuviin verrattuna. No, mutta tässä tietämättömyydessäni sanon, et' kandee katsoo, jos sarjakuvaleffoista tykkää.

Tänään hankimme polkupyörät ja toiseen pyörään lastenistuimen. Vimmelle hankimme kypärän, vaikka lapset täällä istuu suurimmaksi osaksi istuimissaan ihan ilman kypärää. Ainoa aikuinen, jolla olen nähnyt täällä pyöräilykypärän oli suomalainen. Satulaa täällä pidetään paljon matalammalla, kuin kaukana kotimaissamme. Joudumme siis totuttelemaan polvet korvissa polkemiseen. Ei se mitään. Muutenkin on hyvä pitää vauhti hillittynä ja asenne varoivaisena kuin tuolla tokiolaisten keskellä viilettää.

Läpinäkyvä näyttö

Inspiroiduin tästä Geisha Asobin linkistä tekemään oman nopean version läpinäkyvästä näytöstä. Pitää joskus ajan kanssa tehdä hienompi.


Tekniikka senkun kehittyy.

Tästä on hyvä jatkaa

Tokio on alkanyt vihertää kirsikankukka-ajan jälkeen. Tänäänkin on sellaset kakskyt astetta lämmintä. Parvekkeen ovea voi pitää auki, ilman että vilu tulee. Kyllä on ihanaa! Siis I H A N A A!!!

Mä olen taas pohtinut sitä, kuinka valtava vaikutus ihmisen ajatuksilla on hänen elämänsä laatuun. Ja tätä jauhaessani miettinyt juuri omaa elämääni, joka tyynesti kiertää mamaradalla päivästä toiseen.

Mulla ei ole mitään valittamista olossani, mutta näen sen, kuinka halutessaan voisin olla kovinkin tyytymätön elämääni. En ole enää mikään eilisen teeren poika ja tähän astiset maalliset saavutukseni ovat varsin vaatimattomat, jos näin perinteisesti yhteiskunnan ja mahdollisten kateellisten naapureiden silmillä asiaa tarkastellaan. Mutta mä olen ihan sees ja tähän asti eletty elämäni tuottaa minulle iloa, kun sitä näin "tikulla-silmään"-tyyppisesti tarkastelen. Tietty olen mokannut ja juttuja olis voinut jättää väliinkin, mutta kokonaisuus on asiallinen ja tästä on hyvä jatkaa.

Hyvää syntymäpäivää

Hyvää syntymäpäivää kumppani armain.

Väsymys on keskuudessamme taas ihan uudella tavalla: lapsi on ottanut tavakseen herätä puoli kuudelta aamuisin. Jotenkin sitä ihminen ei osaa mennä nukkumaan niin aikaisin, että olisi sillon aamun neitseellisinä tunteina parhaimmillaan ja silmät kirkkaina.

Sissa!

Vieraamme lähtivät tänään. Markus saattoi heidät lentokentälle ja hukkasi reppunsa junaan sillä reissulla. Onneksi reppu löytyi ja mitään ei ollut sieltä hävinnyt, mikä oli hyvä, sillä repussa oli mm. Markuksen tietokone.

Nyt on vähän haikea mieli (sateinen päivä) ja totuttelemme taas arjen rutiineihin. Ja vaikka kahden 2v:n kanssa on varsin työlästä harrastaa turistitoimintaa, niin on se hauskaakin:

2v. nro 1 näkee kissan ja sanoo: "Sissa!"

Se rupeaa naurattamaan 2v. nro 2:sta kovasti ja hän sanoo: "Hihha! Hahhu!" (käyttää itse kissasta ilmaisua "kihha").

Maanjäristys taas

Suomen vieraamme pääsivät kokemaan maanjäristyksen. Tällä kertaa se oli enemmän keinumistyyppinen elämys kuin tärinää. Sitä ei olisi välttämättä edes huomannut, elleivät talo ja talon edessä oleva puu olisi keinuneet eri suuntiin. Parvekkeen liukuovet kolisivat myös vähän.


Tämän kertainen tärinä.

Kioto

Kiotossa ei temppelit lopu kesken. Niitä on yhteensä 1600. Kävimme kolmessa niistä.


Valinnan varaa.

Matkaisäntä väsähti

Tänään lapset nukkuivat päiväunensa tasan yht'aikaa ja näin äidit & kotirouvat saattoivat toimittaa asioitansa näppärästi tuolla kaupungilla.


Untenmailla.

Kawai

Aiheutimme hysteriaa japanilaisten keskuudessa pukemalla lapset samanlaisiin vaatteisiin. Heitä kuvattiin ja kuvattiin. Tädit huusi matkankin päästä "kawai" (söpö).

Lapset tarkkailevat Tokiota.

Päivän spurtti

Vimme viilettää vauhdilla temppelin pihalla.


Vimme viilettää.