Kotiäiti synkissä mietteissä

Juna suistuu kiskoiltaan, kun kuljettaja hurjastelee pysyäkseen aikataulussa. Yli sata kuolee ja monia, monia loukkaantuu.

Linja-auton kuljettaja pistää ikkunaa kiinni ajaessaan ja menettää ajoneuvon hallinnan. Tapahtuu törmäys ja taas ihmisiä kuolee.

Ihmisiä kuolee koko ajan johonkin. Omassa elämässä kuolema on kaukainen, kylläkin olemassaoleva fakta, jota vielä ei ole kuitenkaan aktiivisesti aika ajatella. Todellisuudessa potentiaalinen oma kuolema on läsnä ihmisen elämässä joka hetki ja jos ihminen ymmärtäisi miten todellisena se seuraa häntä, niin hän toimisi varmasti monessa tilanteessa toisin. Kaikki luonteensa mukaan - toinen eläisi rohkeammin, toinen jättäisi nekin vähät tekemättä, mitä tavallisesti tekee, jotta säästyisi "ennenaikaiselta" kuolemalta.

Elämä itse voi olla niin hornaa, että kuolema ei enää pelota vaan siihen hakeutuu. Mielessäni mietin (tällä kertaa) niitä lukematomia lapsia, jotka elävät Thaimaassa seksiteollisuuden orjina. Joku on niistä lapsista jokaisen sisällään kantanut ja maailmaan synnyttänyt. Joku on niistä jokaisen, syystä tai toisesta, tavalla tai toisella hylännyt. Monet nimettömät käyvät käyttämässä heitä hyväkseen (ja nimetytkin, niinku se suomalainen limanuljaska). Millaiseksi muodostuu niiden hyväksikäytettyjen lasten aikuinen elämä? Millaisia hirviöaikusia heistä kasvaa?

Arrrrrgh... päässä rupee paistumaan, kun tätä ajaspolkua seuraa. Hornaa, hornaa!!!