Hengellisiä tunnustuksia

Eilen hankin itselleni kynityn kampauksen. Nyt on viileetä.

Kampaajan mulle osoitti yksi asuntolan toimiston tytöistä. Kampaaja oli täti, joka puhui pääasiassa japania. Mutta ei hätää: toimiston tyttö oli siellä mukana koko ajan kääntämässä asiaa kieleltä toiselle.

Kun kysyin missä he olivat toisiinsa tutustuneet, kävi ilmi että he käyvät samassa kirkossa. Kirkossa!!!

Huomasin, että joo, video joka pyöri kampaajan pikku tv:ssä oli japanilainen "pastori-kertoo-Raamatusta"-ohjelma (eksoottinen asia sinänsä). Mä olin varsin hämmentynyt asiasta. Jotenkin vielä ymmärtää, että kapsahtaa kirkkoelämään niin sanoituissa kristityissä maissa, mutta että täällä buddhalaisuuden ja shintolaisuuden sekamelskassa päätyy siihen ratkaisuun. Mutta sitähän ne ristityt haluaa: että koko maailma veisaa samoja virsiä. En sano me ristityt, sillä en ole tuntenut itseäni millään muotoa ristityksi moneen, moneen vuoteen.

Mikä sitten on mun vakaumukseni tätä nykyä? Joo, se on "ei vakaumusta ollenkaan".