Olimme tänään Suomi-kerhon kevätjuhlissa. Vimme sai todistuksen (hänen ensimmäisensä), jossa luki, että laulettu on ja askarreltu. Vimme ei tätä asiaa osannut oikein arvostaa. Hänellä oli tuska päällä. Oletan osan tuskaa johtuneen hampaiden puhkeamisesta (annoin vastaanhangoittelevalle karjulansedälle emännän tarjoaman supon <--- taitolaji) ja loput sitten oli sitä 2v. existentiaalituskaa. Huutoa riitti. Itse pysyin suhteellisen viileänä.
Saimme Suomeen pariksi kuukaudeksi lähtevältä perheeltä lainaan kaksi kassillista kirjoja ja palapelejä. Vimme ei ole vielä tutkinut kassien sisältöä, kun hän simahti vaunuun tuossa matkalla kotiin ja on vedellyt aika pitkään jo päikkäreitä (välirauhan aika). Oletan, että mahdollinen tuska hellittää kovastikkin tuolla valtavalla määrällä palapelejä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti