Päivän virastovierailu meni odotettua paremmin ja nyt mun ei - toivottavasti - tarvitse sinne enää mennä. Paperit on kunnossa ja kun seuraavan kerran niitä olis aika viilata, niin olen jo muissa maisemissa. Se olisikin ollut, jos Vimme olisi tänään onnistunut ylittämään eilisen suorituksensa.
Pelottava ajatus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Lapsi tuossa iässä kehittää kärsivällisyyttä, tai ainakin yrittää... Hämärästi muistan noita aikoja, mutta joitakin kauhuskenaarioita on jäänyt mieleen. Toivottavasti pinna kestää, ja kyllähän se! T. Teija
Joo - eiköhän se tästä taas tule helpommaksi, kun ollaan tämä muutto kriisailtu. Ja jos ei tule, niin maine kasvaa ja Tokio tunnistaa meidät jo kaukaa. Täällä tullaan tuntemaan välimatkamitta: Vimmenkuuluma.
Lähetä kommentti