Viikonloppu metsissä, järven rannalla Japanittarien kanssa oli aivan valtava syksee. Pitää tunnustaa, että itsekkin oli ihan elämyksen vallassa: uin (mähän en yleensä kylmään veteen mene), väistelin hirvikärpäsiä, ihmettelin yön hiljaisuutta ja pimeyttä siellä kaukana sitistä ja söin kaikenlaista kalaa niin et napa rutisi.Japanittaret ovat menneet ja jään kaipaamaan mun japanilaista luksuskokkitiskaajaa. Mä olen aloittanut harjoittelun museossa ja tunnelmoin siellä ihan kybällä. Teen toki hommiakin. Lapseni on taas täsmäkiukutellut mulle aina kun tavataan - nythän sitä aina tapaillaan, kun mä olen siellä muka duunissa ja se päiväkodissa. Tästä tämän syksyn arkirutiini sit lähtee rullaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti