Museossa saimme valmiiksi yhden isomman projektin, jota tuttavallisesti kutsuimme "Kossuiksi". Kuvan rekvisiitta sopiikin siihen aiheeseen paremmin kuin hyvin. Nyt siirryn takaisin museon vanhalle puolelle loppuharjoitteluksi ja saan jatkaa tätä isojen, muutaman vuosikymmenen takaisten valokuvien kanssa kekkulointia.On itseasiassa aivan karseeta että tämä mun fantastinen arkastelupäiväkerhoaika alkaa mennä kohti loppuaan ja ihmisen on palattava takaisin siihen oikean opiskelun pariin - ja vielä ruotsiksi. Mut onneksi tässä on sellainen porkkana, että jos opintoni loppuun saakka suoritan, saatan joskus saada maksua siitä kivasta, jota nyt olen saanut tehdä koko syksyn. Ajatella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti