Karsee tuska kalvaa, kun pitäis ruotsiksi kirjoittaa asiaa ja ei millään niinku huvittais. Ei millään.
Muutin taas tänään. Nyt nukutaan taas koiran vieressä.
Juttelin lapsen kanssa puhelimessa ja totesimme molemmat tahoillamme ikävöineemme. Vielä kun viikon sinnittelee, niin sit pääsee ihminen kotiin. Sitä ennen pitäis olla ne kirjoitushommat tehtynä asiallisesti loppuun. Tässä annan neuvona kaikelle kansalle, että ei kannata kauheesti mennä ulkomaille, ellei sitten kaipaa elämäänsä sitä jatkuvaa haastetta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti