
Dealine lähestyy päättäväisin askelin. Ressiä riittää. Lapsi varmaan huomaa sen, kun kokee asiakseen olla niin päättäväisessä oppositiossa ihan missä tahansa asiassa. Sit se ei kuule mitään. Mutta odotamme että kuulo tulisi takaisin, sillä mitään hermostollista tai aivoperäistä vaivaa tässä ei ole (lääkärissä ollaan oltu). Korvatulehduksen jälkipyykkiä (varmaan silittämätöntä) vaan. Mut on se jotenkin erikseen rasittavaa sanoa lapselleen koko ajan useamman kerran samaa asiaa, kerta kerralta huolellisemmin artikuloiden. Naapuritkin on aika selvillä nyt missä meidän perheen lapsen kanssa käydyissä dialogeissa mennään. Sen verran huono äänieristys täällä kuitenkin on.
Nyt hommiin tai menee homma pommiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti