Eilen kun astuin Landvetterin lentokentälle minut valtasi suunnattoman tutuksi tullut tunne siitä, että eihän mun täällä Ruotsissa pitäis olla. Mutta olempas kuitenkin ja itseasiassa mun nimenomaan pitääkin olla täällä. Koulu on vielä kesken ja millä mä alani duuneja haen, jos ei ole asialliset paperit kourassa todistamassa valtavaa koulutuksen ja pätevyyden määrää? Toki pääsen kotiin jo maanantaina ja Svedulaan ei tarvi tulla seuraavan kerran kuin toukokuun lopussa. Jippii!
Valtavan tunnollisena oppilaana olen vapaaehtoisesti koko iltapäivän käkkinyt täällä koululla (nytkin) ja tehnyt kirjoitushommia. Nyt voi ihminen palkita sitten itsensä baarilla. Yksin sinne ei tarvi lähteä - mun reippaista ja ylen nuorista luokkatovereistani aina joku jaksaa lähteä mukaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti