Vahoo - huomasin, että eilen olin kirjoittanut sadannen merkinnän tähän nettipäiväkirjaani. Mitä ihmettä mä olen jauhanut sadan kerran edestä?
Lapsella on nyt menossa huonompi kausi. Hammasta puskee ulos ikenistä ja vetää kaverin pinnaa kireeksi. Ja aivan selvästi emme ymmärrä häntä tarpeeksi nopeasti ja sujuvasti, kun hän osoittaa sormellaan jotain ja vaatii. Viihdytyksen taso tuntuu usein olevan ala-arvoinen. Kirjojen lukijaksi kelpaa vain allekirjoittanut ja syliksi myös - mikäli olen paikalla. Jos en ole niin Markuskin mennettelee. Tänään kuitenkin löytyi ne ilon hetket yhden näyttelyn avajaisista. Galleriassa oli tilaa viipottaa ja paikalla oli toinen samanmoinen pikkupoika, jonka kanssa sitten yhdessä pystyi sitä viipotuksen asiaa toimittamaan. Itse en oikein kyennyt näyttelyyn keskittymään. Mikskökähän?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti