Kunnes taas

Kyynel silmäkulmassa mä nyt teille toivottelen kaikkea hyvää siihen saakka kunnes olen taas langoilla. Se tulee tapahtumaan joku kerta joulukuun puolessa välissä Tokion pikku kaksiosta käsin. Pitäkää huolta itsestänne ja rakkaistanne sen aikaa - ja muutenkin. Me täällä jatkamme pakkaamista ja muuttamista.

Ilmainen Lotto

Lotosta voisi nauttia lähes yhtä suurella jännityksellä osallistumatta siihen, kuin osallistumalla. Valitsee vaan itselleen vakiorivin ja tarkistaa joka viikko ettei ole voittanut. Voittamalla häviäisi. Jännitys olisi lähes yhtä valtavaa, kuin lottoriviä peliin osallistuneena tarkastamalla. Sit jos kävis niin huono tuuri, että se oma rivi voittais, niin siinä olis hyvä juttu kerrottavaksi ihan mihin tahansa tilaisuuteen, oletuksella, ettei lataisi juttuunsa katkeria tunnelmia. Kevyt ote on tämänkin toiminnan salaisuus.

Vauhdikas vierailu

Eilen olimme syömässä ystävien luona. Aterioiminen ei tapahtunut kaikkien kohdalla yhtä aikaa. Saimme nimittäin vuorotella M:n kanssa Vimmen perässä juoksemisessa (kaverihan ei pöydässä turhia istu). Jollemme olisi sitä tehneet, olisi ystäviemme akvaariokalat lattian raossa henkensä heittäneenä ja samaan syssyyn kunnon vesivahingot alakertaan asti, heidän kissansa hermorauniona tärisemässä perimmässä piilonurkassa, heidän olohuoneen pöytänsä tuhannen säpäleinä ja vaikka mitä muuta. Eli kannatti juosta. Ja oli silti kivaa. Vimme nukahti vaunuun kuin nuijalla lyötynä kotiin kävellessämme. Ei ihme kaiken sen toimittamisen jälkeen.

Juustoasiaa

Hyvänen aika, että onkin herkullinen yhdistelmä: Vit Castelloa ja kunnon suomalaista ruisleipää. Stockmannin juustomyyjän karriääri sai mut loppu elämäkseni koukkuun juustoihin. Juustot on ihania. Ruotsalaiset juustot ei ole tehneet muhun mitään suurempaa vaikutusta.

Kahviasiaa

Ostimme vahingossa pannujauhatusta paketin ja nyt aamukahvin nauttimiseen kuuluu "kahvinpuhut-suussa"-kokemus... Paitsi tänä aamuna. Markuksella on todella hyvä tekniikka pannukahvin kaatamisessa ja porot pysyy pannussa vaikka viimeistä kupillista kaadettais pannusta kuppiin (kemistin ammattitaidosta saatta olla kysymys). Aluksi pannukahvista tuli aivan liian laimeaa, mutta nyt on sekin asia kohdallaan. Vaikka edelleen pidän italialaisesta espressosta eniten, niin täytyy tunnustaa, että pannukahvinkin voi olla hyvää.

Puhelintyöntekijä

Soitin tänään paikalliseen kelaan kertoakseni, että muutamme pois maasta. Heidän on hyvä tietää siitä, etteivät maksa meille lapsilisää liikaa ja rupea sitä jälkikäteen perimään. Herramojee kun oli elämäänsä lopen väsyneen ihmisen ääni siellä toisessa päässä linjaa. Varmaan tekis hyvää tälle henkilölle vaihtaa duunia. Kokemuksesta tiedän, että puhelinduuni voi olla tosi raskasta - mutta sitä ei ole pakko jatkaa, jos se ahistaa. Luoja mua säästäkööt paskaduuniin jumiutumiselta lopun elämääni.

Sääennuste

Ihmiset kyselee, millainen ilma Tokiossa on. Viimeaikoina on tullut sellainen kuva, että siellä todellakin pitelee ilmoja. Hirmumyrskyjen lisäksi on odotettavissa maanjäristyksiä ja satunnaisia Tsunameja. Ei voi väittää että kelit olis tylsiä.

Hohhoijjaa

Jonkin aikaa Vimme ei ollut lainkaan kiinnostunut koiran ruoka- ja vesikupeista. Nyt kaveri kaataa vesikipon sisällön lattialle heti kun saa vaan kohteen näköpiiriinsä. Näin kävi tänäkin aamuna, ja eilen aamulla. Joka kerta sanomme selkeästi lapselle "Ei", mutta tuntuu siltä, että kaveri ei vielä ole valmis olemaan toimimatta vain siksi, että joku sanoo ei.

Viimeisimmässä Kaksplus lehdessä (jotkut kutsuvat julkaisua Kauhuplussaksikin) oli artikkeli kurituksesta ja sitä myöten tästä "ein" asiasta. Siinä kiteytettiin sanoiksi keskenäni ajattelemani juttu, että paras tapa saada asia lapselle perille, on jankuttaa, kunnes eitä ei tarvi enää sanoa. Tällä tavalla asian toimittamiseen saattaa mennä todella pitkään ja mä pyyhin vielä monet vedet lattialta, ennen kuin jankutus tepsii tai sitten saattaa olla että kaveri vaan kyllästyy veden kaateluun ihan omatoimisesti. Enivei - mä olen ehdottomasti ruumiillista kuristusta vastaan, missään muodossa.

Pakataan taas

Vielä pitäisi pakata vähän ennen kuin menee nukkumaan. Sopparina on, että vähintään yksi laatikko päivässä pitää saada teipattua, muuten tulee se huonon ihmisen olo. Tänään on vuorossa vieraspetikamat (viltit, tyynyt sun muut). Oletamme, että niitä yövieraita ei enää tähän kämppään tule. Ja jos tulee niin voi mennä sitten Vimmen viereen potkittavaksi. Tai Pikon viereen karvoja nielemään.

Tätä mieltä ollaan elokuvasta

Kävin eilen leffassa katsomassa "Eternal sunshine of the spotless mind"-filmin. Pidin elokuvasta, vaikka se ei saanut mua katsomosta lähdettyäni heittämään kärrynpyöriä pitkin Göteborgin kosteita katuja vain silkasta ihastuksesta. Merkittävintä leffassa oli se, että yksi maailman rasittavimpia näyttelijöitä - Jim Carrey - teki roolisuorituksen, jossa hän ei ärsyttänyt sekuntiakaan. Ja Kate Winslet oli vakuuttava jenkki. Ei mitään "mitä-hittoo-tää-on"-ajatuksia tullut hänen avatessaan suunsa jenkiksi. Niitä nousi silloin, kun katsoi "Big Fish"-leffaa ja Ewan McGregor yritti vääntää etelävaltioo. Se oli todella hämmentävän kuulosta. Enivei - kandee katsoa tämä leffa, jos on ne kaikkein parhaimmat käynyt jo katsomassa eikä tiedä mitä joutoajallaan tekis.

Pitääkö mun kirjoittaa sitten siitä Tompasta jos on kerran niin Yäks?

Maailmassa ei ole paljoo epäreilumpaa asiaa kuin se, että jonkin kiinnostavan elokuvan pääosassa on Tom "Yäks" Cruise.

Ehkä mä vähän liioittelin - on enemmänkin eppaa asiaa maailma pullollaan, mutta ei se harmitusta ollenkaan vähennä. Pidän muuten erikseen peukkuja, ettei kukaan mun sinkkunaisystävistäni vastaa Tompan tarjoukseen mahdollisesta suhteesta. Olis kamalaa, jos jollain olis sellainen kumppani, jota en kestäsi edes nähdä. Kestäiskö ystävyys sellaista koettelemusta?

Ei tärpännyt

Pohjoismaisen lastenkirjakilpailun tulos on julistettu ja ei tuonut tämän kertainen osallistuminen menestystä ihmiselle. Mutta ei se mitään. Nyt jäämme odottamaan jos Wsoy haluaisi käyttää materiaalia lastenkirjan julkaisuun joka tapauksessa.

Tyytyväinen emoalus

Vimme, Markus ja Pikon häntä.

Meillä Piko ei ole enää ollenkaan se vauhdikkain menijä, kun ulkoilemme - eikä Markuskaan, mutta sitä nyt tuskin kukaan rupes arvaamaankaan. Vimme sen sijaan on. Vauhtia riittää ja virtaa. Jos lapsen virran vois sähköksi muuttaa, niin ydinvoimaloista ei tarvitsis edes keskustella.

Tänään oli ohjelmassa jopa kaksi reipasta ulkoilua: aamu- ja iltapäivällä ja sen päälle railakasta menoa galleria 300m3:n tiloissa. Lapsi on saanut riehua. Lapsi nukkuu. Emoalus istuu tyytyväisenä tietokoneen äärellä.

Karua kertomaa

Kuka nyt viitsi tuhlata aikaa pakkaamiseen kun voi kerran pelata Tibiaa?

Toinen kysymys kuuluukin: kasvankohan mä koskaan ulos tästä mun tietokonepeliaddiktiosta? Jo yli kakskyt vuotta ollaan oltu koukussa. Siitä Commondore 64:sta se lähti.

Apu hämmennykseen

Tänään tapaamme vanhempainryhmän (föräldragrupp) kanssa toisiksviimeistä kertaa ennen maasta poistumistamme. Olemme edelleen tapailleet säännöllisesti vaikka lapset on jo isoja (isoja?!? HAH!) ja seitsemästä perheyksiköstä vain yksi on kokonaan pudonnut pois. Niillä on kiireitä: oma yritys, taloa rakennetaan, kaikki käy töissä ja toinen lapsi tulossa. Sanon siihen että, huh huh.

Ryhmä oli todella tarpeen alussa, kun kaikki oli vaan niin hämmentävää - kaikilla muilla oli samanlaista omalla tahollaan ja sitten näitä hämmennyskokemuksia jaoimme (tyyliin: Kuinka monta rintatulehdusta sulla on jo ollut? Monestikko lapsi kakkaa päivässä? etc.) ja lapsihämmennyksen ulkopuolella elävät ihmiset eivät joutuneet kärsimään ylettömästä hämmennyksen raportoinnista.

Finnhits vol. 3

Kung Fu taistelee

Oo-ho-ho-hoo
Oo-ho-ho-hoo
Oo-ho-ho-hoo
Oo-ho-ho-hoo

Kerto:
Joka pelätyn Kung Fun taitaa
voi esteet kaikki voittaa.
Lyöt rikki vaikka kivistä aitaa.
Sua kaikki kunnioittaa.


Muuta puolustusta en
mä tarvi kuin vain sen.
Joku hyökkää takaa,
maassa hän pian makaa.
Taito kiinalainen tää
ei häviölle koskaan jää.
Iskut potkut jotka teen
osuu aina kohdalleen.

Kerto

Liiviin yksi jengi ui.
Mut pian se rauhoittui.
Huusin: menkää jonoon.
Eka kaatui monoon.
Pian kukin vuorollaan
jo tutki pintaa maan.
Kun vielä hetken huitelin
loput turvas kinttuihin.

Kerto

Kerto

Tämä biisi on koko meidän perheen suuri suosikki. Mulla ei ole kertakaikkiaan mitään kritiikin sanaa sanottavana tästä mukaansa tempaavasta kuvaelmasta. Frederik laulaa niin hyvin, että melkein ärsyttää myöntää se - hänhän julkisuuden persoonana kuuluu ikäviin sovinisti hahmoihin, josta kuuluis sanoa, että "yäk"... mut kun ei voi.

Ruotsin radion neloskanavalla oli pari vuotta sitten loistava ohjelma nimeltään "Curry Curry". Sen sympaattinen toimittaja soitti parikin kertaa juuri tätä Frederikin versiota biisistä kaikkien suurten discohelmien keskellä. Ruotsalaisetkin voi joskus ymmärtää hyvän päälle!

Häpeä

Luen parhaillaan populääripsykologista teosta häpeästä (John Bradshaw: " Healing the shame that binds you") ja häpeän ihmistä syövästä vaikutuksesta yksilön elämässä. Asiaa käsitellään kirjassa helppotajuisesti ja lukiessani olen asian tiimoilta saanut henkilökohtaisia, pieniä valaistumisen kokemuksia. Suosittelen kirjaa kaikille - etenkin ihmisille, jotka toimii toisen ihmisen vanhempana.

Näin on nä

Vimme kutsuu mua nimellä "Trii". En ole itsestäni puhuessa käyttänyt "äiti"-sanaa, kun se ei heti tuntunut luontevalta. Siksi lapsikaan ei minua äidiksi kutsu. Silti Vimme tietää kuka on äiti ja asiaa tiedusteltaessa hän joko osoittaa mua sormellaan tai sanoo sen Triin. Muita Vimmen sanoja ovat mm. nä (näkkileipä), atto (auto), hihhi (hissi), pykää (käpy), kakka (kakka) ja monia kirjoituskelvottomia termejä. Sieltä se verbaalinen ilmaisu pungertaa maailmaan, kun kaveri itse elämänsä alussa: hitaasti, mutta varmasti.

Uh, miksi mä muistutin itseäni synnyttämisestä?

Mieluinen tuote

Mentalwearin helmiä.

Mentalwearin t-paidat on tosi hienoja.

Totuus esiin

Nyt ihmiset sitä keppanapulloa korkkaamaan!

Tässä vielä kuvan teksti:
"Niin – totta on että yhtä hyvin olut piristää naisiakin kesken päivän touhun ja kiireen. Lasillinen hyvää olutta samalla sekä virkistää että rauhoittaa – ominaisuus joka juomista on vain oluella. Eikä olut lihota – mutta ravitsee. Oluessa ei ole rasvaa eikä keittosuolaa, mutta kylläkin runsaasti vitamiineja ja elimistölle tärkeitä hivanaineita."

Itku pitkästä ilosta

Mulla on tapana itkeä elokuvissa. Ei tarvi kovin kummonen kohtaus olla, kun mä jo sitä tippaa pyyhin silmäkulmasta. Pahimmat itkut lähti aikanaan "Minun Afrikkani" ja "Varjojen maat" leffoista. Jälkimmäistä katsoessani oli kaikenlaiset nenäliinat unohtuneet matkasta ja niistin hihani märiksi. Seuraavana päivänä silmät hädin tuskin näkyi sieltä turvonneitten luomien alta. Hurjaa. Sitten on jotenkin erityisen hämmentävää, kun on löytänyt itsensä liikuttumasta "Lemmenlaivaa" katsoessa. Tai ehkä mä itkin järkytyksestä nähtyäni Gopherin ja ne muut.

La mala educación

Näin aivan tavattoman hyvän filmin tänään:"La mala educación" (ymmärtääkseni suomenkielinen nimi leffalle on "Huono kasvatus" - yllätys, yllätys). Mä olen ollut Almodóvarin fani sitten "Naisia hermoromahduksen partaalla"-leffan ja olen nähnyt melkein kaikki mitä hän on sen jälkeen tehnyt. Almodóvarilla on lahja kertoa todella vaikeista asioista helposti. Kukaan paha ei ole kokonaan paha ja harvat hahmot on kokonaan hyviä. Mutta ei sen enempää vilmianalyyssiä. Menkää katsomaan. Paitsi jos olette olemassa tavattoman vähemmistöfoobisia ihmisiä.

Pii, pii, pii

Kun Vimmeltä kysyy, " Mitä pieni lintu sanoo?", niin hän kertoo pienellä äänellä: "Pii, pii, pii".

Voi hyvänen aika kuinka sydän sulaa joka kerta, kun lapsi sanoo sen. Ei se sydän nyt niin kovin jäinen ole viimeaikoina ollut - mutta tulipa nyt juuri tätä sanontaa käytettyä. "Menee polvet alta" ei olis kuvannut tunnetta ollenkaan yhtä täsmällisesti, eikä "Taju lähtee" tai etenkään "Parempi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla".

Eilen näin videolta "Last Orders"-leffan. Halusin käydä katsomassa filmin jo silloin kun se pyöri leffassa, mutta tilaisuus meni ohi. No, nyt se tuli katsottua. Se oli ihan ok elokuva.

On aina piristävää katsoa jotain muuta, kuin Hollywood-spektaakkeleita. Bollywood-spektaakkeleissa on tässä osoitteessa ihan selvä vajaus - en ole nähnyt koskaan yhtään kunnon intialaista tanssi ja laulu sävytteistä suurta seikkailua, jossa sankarit tuijottelee silmät viirulla pahiksia ja tyttö pulassa hymyilee kainosti. Kas näin voin ilolla odottaa, että sen ensimmäisen näen.