Tänään tapaamme vanhempainryhmän (föräldragrupp) kanssa toisiksviimeistä kertaa ennen maasta poistumistamme. Olemme edelleen tapailleet säännöllisesti vaikka lapset on jo isoja (isoja?!? HAH!) ja seitsemästä perheyksiköstä vain yksi on kokonaan pudonnut pois. Niillä on kiireitä: oma yritys, taloa rakennetaan, kaikki käy töissä ja toinen lapsi tulossa. Sanon siihen että, huh huh.
Ryhmä oli todella tarpeen alussa, kun kaikki oli vaan niin hämmentävää - kaikilla muilla oli samanlaista omalla tahollaan ja sitten näitä hämmennyskokemuksia jaoimme (tyyliin: Kuinka monta rintatulehdusta sulla on jo ollut? Monestikko lapsi kakkaa päivässä? etc.) ja lapsihämmennyksen ulkopuolella elävät ihmiset eivät joutuneet kärsimään ylettömästä hämmennyksen raportoinnista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti