Jonkin aikaa Vimme ei ollut lainkaan kiinnostunut koiran ruoka- ja vesikupeista. Nyt kaveri kaataa vesikipon sisällön lattialle heti kun saa vaan kohteen näköpiiriinsä. Näin kävi tänäkin aamuna, ja eilen aamulla. Joka kerta sanomme selkeästi lapselle "Ei", mutta tuntuu siltä, että kaveri ei vielä ole valmis olemaan toimimatta vain siksi, että joku sanoo ei.
Viimeisimmässä Kaksplus lehdessä (jotkut kutsuvat julkaisua Kauhuplussaksikin) oli artikkeli kurituksesta ja sitä myöten tästä "ein" asiasta. Siinä kiteytettiin sanoiksi keskenäni ajattelemani juttu, että paras tapa saada asia lapselle perille, on jankuttaa, kunnes eitä ei tarvi enää sanoa. Tällä tavalla asian toimittamiseen saattaa mennä todella pitkään ja mä pyyhin vielä monet vedet lattialta, ennen kuin jankutus tepsii tai sitten saattaa olla että kaveri vaan kyllästyy veden kaateluun ihan omatoimisesti. Enivei - mä olen ehdottomasti ruumiillista kuristusta vastaan, missään muodossa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti