Olimme kuulleet, että Volks-perheravintolassa saa syödä salaattipöydästä suht' edullisesti niin paljon kuin mahaan mahtuu ja näin päätimme syödä Volksissa. Ravintola tarjoaa muuten pelkkää pihviä, joten salaattipöytä oli meille ruokarajoitteisille muutenkin ainoa vaihtoehto. Lapset saivat ranskalaisensa.
Kun lähdimme mahat pullollaan kohti kotia, mietin, että kylläpä oli edullista: alle kaks'tonnia koko satsi ja sitten oivalsin, että kiitos kielimuurin emme suinkaan olleet tilanneet sitä salaattipöytää, jossa salaattia saa tunkea mahaansa mielinmäärin, vaan aika paljon edullisemman pikku kerta-annoksen. Mä ihmettelinkin, että kyllä on pienet lautaset, mutta pistin sen Japanin piikkiin (asiat ovat täällä pieniä). Kukaan ei tullut sanomaan meille, että 'Hei, maksatte enemmän tai jätätte sen salaatinmättämisen vähemmälle', eli tässä voi tylyimille säästöbudjettimatkaajille antaa oivan ruokailuvinkin.
Voin kuvitella ravintolahenkilökunnan tuskaa ja häpeää, plus niitä ahdistuneita ajatuksia ulkomaalaisten moukkamaisuudesta ja röyhkeydestä, kun marssintahdissa täytimme puoli-ilmaiseksi vatsaamme. Itse emme siis asiaa oivaltaneet vasta kuin jälkikäteen. Pitää tunnustaa, että nolotti, mut tarjoilijanhan mokahan se oli.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti