Markuksen olisi syytä olla tyytyväinen elämäänsä, nimittäin eilen menimme Vimmen kanssa häntä vastaan töistä, kun satuimme olemaan siellä päin (M:n duuni on aika kaukana kotoa: 40.5 km matkaa yhteen suuntaan). Kävimme sitten yhdessä syömässä kampuksen ruokalassa ja sanompa, että oli hyvää ruokaa. Mä en ole koskaan missään maailman ruokalassa syönyt yhtä hyvää ja edullista ateriaa... No ehkä kerran kauan sitten Iippolassa (Israelissa), mutta pointti on, että ihmisen onnellisuuden määrä pitäis lisääntyä siitä, että saa päivittäin syödä töissänsä hyvää ruokaa eikä mitään tavallisen surullista ruokalasössöä, jota usein Pohjois-Euroopassa saa osakseen.
Paljastettakoon tässä vielä syy siellä Yokohaman suunnalla olemiseen: kävimme kylässä yhden japanilaisen mama+lapset-yksikön luona. Se oli oikein mukava vierailu ja yhteisen kielen puuttuminen ei tuntunut häiritsevän lapsia ollenkaan. Perheen pieni tyttö on mun mielestä aivan ylenpalttisen söpö. Hän on neljä vuotias ja kertoo mulle paljon asiaa japaniksi ja osaan harvemmin sanoa hänelle yhtään mitään vastaukseksi. Se ei estä häntä kertomasta uutta asiaa.
Tässä kuva siitä kun Vimme poseeraa yhden veistoksen alla, tuossa meidän kulmilla, eilen aamulla, ennen junaan astumista.
Paljastettakoon tässä vielä syy siellä Yokohaman suunnalla olemiseen: kävimme kylässä yhden japanilaisen mama+lapset-yksikön luona. Se oli oikein mukava vierailu ja yhteisen kielen puuttuminen ei tuntunut häiritsevän lapsia ollenkaan. Perheen pieni tyttö on mun mielestä aivan ylenpalttisen söpö. Hän on neljä vuotias ja kertoo mulle paljon asiaa japaniksi ja osaan harvemmin sanoa hänelle yhtään mitään vastaukseksi. Se ei estä häntä kertomasta uutta asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti