Odotin sen olevan enemmän taidepainotteinen ja vähemmän myyjäishenkinen, kuin mitä se oli. Mutta en silti pettynyt, sillä siellä oli paljon pällisteltävää, emmekä jaksaneet käydä läpi kaikkea näytteille pantua aineistoa, vaikka siellä aika kauan hortoilimmekin. Olin siellä siis kahden ystävättäreni kanssa, enkä suinkaan lapsen kera. Tuskan hiki nousee otsalle pelkästä teoreettisesta pohdinnasta, että miltä se olis tuntunut, jos se lapsonen olisi ollut siellä mukana. Huh, huh.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti