Olimme eilen bileissä, jotka kohdallani jäivät luvattoman lyhyiksi. Osin siksi, että lapselle tuli valtava tuska ja piti armahtaa lapsettomia aikuisia viemällä lapsi pois huutamasta ja osin siksi, että itse olin yht'äkkiä koko päivän luokseni hiipineen taudin kourissa. Sääli, en ehtinyt tutustua ollenkaan uusiin ihmisiin.
Kotimatkan tärisin ja palelin. Lapsi nukkui suurimman osan matkaa, muttei toki koko reissua - sit sain sekä täristä & palella, sekä kuunnella kaverin huutoa.
Olo on nyt jo parempi, mutta ei kuitenkaan se paras mahdollinen. Suunnitelmana oli mennä tänään museoon, mut se jää, sillä aion potea.
Ja vielä: tänään menimme 18 vuotta sitten naippariin: onnea M.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
en voi ottaa kunniaa 'naippari'-sanasta itselleni vaikka haluaisinkin, jostain olen sen kuultuani napannut jo silloin, kun vielä suomessa viimeksi asuimme.
sano veikkonen jokohamat ja humahutat siihen vielä päälle. pistin tuossa vast'ikään merkille, että siitä on 8 vuotta kun viimeksi olen ollut suomessa kesällä. suomen suvi ja juhannuksen taian-kokemus on kauheessa vajeessa.
pidä hauskaa.
Lähetä kommentti