Ajatella, että mun kesällä 1983 hankkimani - silloinkin jo varsin edullinen - Sony stereolaitteeni alkaa hajota. Ja - silloinkin jo tosi paskat - kaiuttimet varsinkin. Luojan kiitos mukana on veljeltäni 1988 häälahjaksi saamamme CD-soitin, joka toimii moitteettomasti.
Mun mielestä on kamalaa, kun pitää ostaa uusia asioita. Mun mielestä olisi oikeus ja kohtuus, että kaikki mitä ostan kestäisi niin kauan kuin niitä tarvitsen. Kieltämättä joskus koen inhimillistä iloa uusista tuotteista, mutta shoppailu sinänsä ei tuota mulle onnen tunnetta, vaan pikemminkin on se välttämätön paha, jota on pakko suorittaa, kun kamat hajoo käsiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti