Jaksamisen rajat natisee liitoksissaan. Lapsi testaa mun hermoja tiedemiehen tarkkuudella ja päättäväisyydellä, joskin paljon äänekkäämmin kuin asiallisillla keskiverto tiedemiehillä on tapana.
Perheen piirissä on ollut huolta, mut luojankiitos siinä asiassa ollaan siirrytty hornan varjoista helpottuneisuuden tilaan. Rankkaa silti.
Ja vielä erikseen luojankiitos että se mies tulee Suomeen ensi viikolla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti