Olen nyt entisessä tukikohdassani, Göteborgissa. Roikun täällä hyväntahtoisten ystävieni nurkissa ja yritän pitää heitä hyvänmielisenä, ettei mua päättäväisesti kadulle kevään mittaa ohjata.
Lapsi nukkui, kun läksin aamulla lentokentälle. Tässä on pää kylmänä keskityttävä hetkeen ja olemiseen, ettei valtava suruvoittoinen tunteellisuus vie sijaa jonkin sortin järjissään pysymiseltä. On kova pala jättää lapsi taaksensa, toki palatakseni hänen luokseen kevään kurssien jälkeen, mutta silti.
Tänne Länsi-Göötanmaalle on annettu täys myrskyvaroitus huomiseksi. Saa nähdä millaiset tuulet sit puhaltaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti