Hyvää uutta vuotta!
Otin oman uuden vuoteni vastaan unessa. Vajaa nelivuotias lapseni ei yöriekkumista ja rakettien näkemistä vielä kaipaa ja me muut olimme väsyneitä. Varsinkin minä. Olin edellisenä iltana bileissä ja baarissa taidekouluaikaisten kavereiden kanssa. Kävi ilmi, että olin siitä porukasta ainoa, joka ei enää tee taidetta (toistaiseksi tai lopullisesti). Edustin muille siis tavallista kansaa, jonka syvien rivien ääni näin kuultiin sen kaiken kulttuurikeskustelun lomassa. Hienosti tehty.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hyvää uutta vuotta, Liisa!
Meillä juhlinta menee nykyään niin, että lapset haluavat ja jaksavat iisisti valvoa uv-aattona pidempään kuin vanhempansa, mutta järjestysvalvonnallisista syistä pitää vaan yrittää riekkua mukana. Esiteinit ja ilotulitteet ovat huono yhdistelmä...
Valoa ja energiaa
t. Tiina
Lähetä kommentti