Sydäntä särkee taas kun piti vilkuttaa lapselle heiheit. Tuska kalvaa ja asioiden merkityksellisyyden määrä on tiukassa pohdinnassa, tyyliin: onko tämä opiskelu erossaolon arvoista? Siihen oikea vastaus on tietysti, että on, mutta just nyt ei tunnu siltä.
Sit sen lisäksi en saanut yhtä käännösduunia, jonka kuvittelin saavani tostavaan. Joku asiaa opiskeleva sai duunin. Yleensä tällaisissa pakkitilanteissa ajattelen sujuvasti, että jotain parempaa on tulossa kun tämä ei tärpännyt. Nyt ajattelin vaan että voi vttu. Hilpeys ei ole läsnä ihmisen elämässä juuri tällä hetkellä kauheen vahvana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti