Hampaat

Se on just sillon, kun hammashygienisti kovalla otteella kaivaa hammaskivestä muodostuneita peruskallioita ihmisen suusta, jolloin käy mielessä, että olis ehkä ollut syytä käydä vähän useammin hammasihmisen luona kuin vain kerran neljässä vuodessa. Tänään aamulla tuli osakseni mainitun kokemuksen tuska.

Tänään onnistuin hankkimaan itselleni levyn, jota olen jo maailman sivu itselleni haikaillut: Dave Lindholmin "Aino". Se kuulostaa yhtä hyvältä kuin ennenkin. Siitä tulee vahvasti mieleen vuosi 1982: levy ilmestyi silloin ja oli kova hitti - ainakin Raahessa. Sitä soitettiin taajaan joka kasettisoittimessa. Mun nykyiset luokkakaverit syntyivät samana vuonna. Ne ei muista -82 vuodesta mitään ja vaikka jonkun hämmästyttävän ihmeen kautta muistaisivatkin, niin niillä ei olis mitään hajua koko levystä, kun poloiset syntyivät sinne Ruotsiin. Ihmisen kohtalo voi toisinaan olla aika tyly.

Mutta hampaisiin vielä palatakseni: kun on suorittanut hammaslääkärillä käynnin, niin sitä kokee itsensä jotenkin paremmaksi ihmiseksi. Onnea voi siis ostaa rahalla: menkää hammaslääkäriin.