Voi hyvä tavaton tätä hyrskyn myrskyä täällä kämpässä. Kun alkaa olla pahvilaatikoita nurkat täynnä, niin kunnianhimo kaiken muun järjestyksen jatkuvaan ylläpitoon laskee. Jos mun kuuluisa alter egoni "siivoja" tulis käymään täällä vaikka huomenna...
Mä olen ruvennut joutohetkinäni pelaamaan Tibiaa. Se on roolipeli, jossa on langoilla huimat määrät muitakin ihmisiä. Pelissä kasvatetaan kykyjä, tutkitaan ympäristöä ja lahdataan örkkejä - niinkuin roolipelissä kuuluukin. Halutessaan voi chattailla samalla muiden langoilla olevien kanssa, mutta sitä en ole jaksanut vielä mainittavissa määrin harrastaa. Rottien tappaminen on ollut tähän saakka niin antoisaa. Kerran jouduin ilman köyttä keekoillessani jumiin yhteen luolaan ja siinä joku satunnainen langoilla olija auttoi mut omalla virtuaali köydellään ulos. Enivei... Kirjautukaa Harmoniaan, jos rupeatte pelaamaan, niin lahdataan sitten rottia rintarinnan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kommenttina vain tuosta rottien tappamisesta, että onhan sitä harrastettu ihan livenäkin ja oli se silloin peräti mielenkiintoista varsinkin saaliin suomien jatkomahdollisuuksien osalta; tarjoaminen Ukko Shullerin lihakaupan niukan valikoiman täydennykseksi kas kun "ei ole mitään" tai ihan vain heitettäväksi lähimmäisten avoimista ikkunoista sisään, eikä mikään ollut virtuaalia.
Antivirtuaalisin terveisin Matti.
Ansio se tietysti on, että niitä rottien raatoja on naapureiden ikkuinoista sisään heivautellut. Olen erikseen kiitollinen, että asun kolmannessa kerroksessa, jos vaikka kulmilla sattuis saman harrastuksen omaavia henkilöitä asumaan.
Liverottalahtauksen hohdokkaista puolista huolimatta aion kuitenkin pysytellä tässä virtuaaliversiossa. Nyt olen kasvattanut pelin hahmolla kykyjäni sen verran, että jättihämähäkitkin hoituu. Ja peikot. Ja karhut.
Lähetä kommentti