Fuji näkyi kauniisti auringonlaskun aikaan meille Odaibaan asti. Olimme Vimmen kanssa viettäneet iltapäivän taas siellä jo monta kertaa mainitsemassani lastentalossa, Shibuyassa ja reippaana tyttönä kävin sen reissun päälle ruokakaupassa hakemassa huomiseksikin ruokaa (yleensä en osta koskaan ruokaa kuin vain yhdelle päivälle kerrallaan), sillä huomenna tulee lounasvieraita. Siinäpä ne tämän päivän jännittävimmät tapahtumat, jos ei lasketa sitä, että olen kuunnellut aika kovalla musaa korvakuulokkeet päässä ja laulanut mukana varsin kuuluvalla äänellä. Lapsi on pistänyt huoneensa ovea kiinni ja kehoittanut mua muutaman kerran lopettamaan laulamisen. Mutta mähän en sitä niin vaan lopeta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti