Nyt ollaan taas isäin ja äitein maassa. Systeri haki mut kentältä ja kaappasimme matkalla lapsen tarhasta kotiin. Olin etukäteen asennoitunut aikuisesti mahdolliseen vahvaan varautuneisuuteen lapsen taholta, mutta turhaan. Kaveri näytti tosi iloiselta nähdessämme ja roikkui heti kiinni minussa.
Kotiin kun tultiin, totesin lapselle nousseen kuumeen, joka myöhemmin mitatessa oli 39,1 astetta Celciusta määrältään. Sitä podettiin muutama tunti ja sit se katos. Se oli sen verran nopee tauti, että sitä ei kerennyt ihminen edes kuumetta kummemmaksi diagnosoimaan. Voihan toki olla, että lapsi edelleen potee jotain, mutta kuume ei ole enää korkea.
Ruotsalaisissa auton, ja joskus myös tietokoneen ja traktorinkin, myyntiteksteissä lukee usein iloisesti ostamaan kannustava "bara tuta och köra"-lause. Ensi kertaa siihen törmättyäni koin sen niin valtavan hilpeänä asiana, ettei naurusta meinannut tulla loppua. Mutta mitä enemmän sitä lausetta mielessään - ja ihan ääneenkin - jauhaa, sen syvemmin ihminen kokee, että siinähän on vallan loistava elämänasenne pähkinänkuoressa. Tuut, tuut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti