Deadline huomenna

Joskus tuntuu siltä, että elämä on pelkkää hyvästien heittämistä. Kävin eilen sanomassa hei-hei:t Kanadalaisille ja ainoa, millä tässä lähdön tilanteessa itseään pystyi reipastuttamaan, oli fakta et Suomi on lähempänä Ruotsia kuin Japani. Et sinne Japaniin asti ei tarvi ihmisen kuitenkaan mennä. Vaikka kyllä mä sielläkin mielelläni menisin käymään.

Mun konservointirapsat roikkuu vielä muutamalla valitulla lauseella mun tekemättömien asioiden listalla. Pitäis pari vaivasta mainintaa kirjoittaa jokaiseen, viittaamaan muutamaan kurssin kirjallisuuslistassa nimettyyn artikkeliin, ettei tule sanomista. Siinä ei menis ku korkeitaan vartti ja sitä hommaa olen tässä jo aika monta tuntia tehokkaasti väistellyt. Mut eiköhän homma ennen nukkumaanmenoa tule hoidettua.

Katsoin eilen Fellinin 'La Dolce Vita':n. Luulin nähneeni sen joskus, mutta itseasiassa en ollut nähnyt siitä kuin Anita Ekberg-kohtaukset, eli en paljoo mitään. Leffa meni suunnilleen silleen, että kaveri ei oikein tiennyt mitä tehdä elämällään, eikä tiennyt kukaan muukaan. Viinaa vedettiin ja kauheen dekadenttejä oltiin, ja sit kaikilla oli välillä vähän paha mieli ja melankolia läsnä elämässä. Tätä käytiin läpi sen kolmatta tuntia ja sit lopetettiin leffa siihen, että aamuun asti bailannut setä vilkutteli tutulle nuorelle tytölle vastarannalta.