Pohjola uusin silmin

Viime viikon vietimme matkalla. Tiistaista lauantaihin nautimme veljeni perheen valtavasta vieraanvaraisuudesta. Vimme pomppi pihalla trampoliinissa (minä sitä touhua katselin sydän syrjällä) ja pitää toki tunnustaa että minäkin siinä välillä pompin, joskin hieman viiniä nauttineena (M katsoi touhua sydän syrjällä). Broidin tytöllä oli Sims2-peli ja mä jäin siihen koukkuun välittömästi. Nyt odotan, että saan itselleni sen ja pääsen pistämään tunti tolkulla aikaa virtuaalihenkilöiden elämänkaariin.

Lauantaina ajoimme Raaheen - mistä tuo ensimmäinen kuva. Oli todella hassu tunne nähdä se teiniangstinsa näyttämö taas monen vuoden tauon jälkeen. Pieni pohjolan kaupunki ei näyttänyt enää yhtään ahdistavalta, vaan pikemminkin rauhalliselta ja sympaattiselta. Kangasmetsät kasitien varrella näyttivät kauniilta. En ole tässä nyt millään muotoa ryntäämässä pohjolaan asumaan, mutta voin sanoa sen, että ei se enää vihoviimesenä läpenäkään mielessäni esiinny.

Käytiin tapaamassa vanhaa kaveria, jolla oli Hammondit vuodelta 1970. Hitto vie oli kyllä aikamoiset soundit siinä laitteessa. Kaverilla oli jotkut 70-luvun autenttiset kaiutinkaapitkin (nimi mainittiin ja nimi unohtui), vielä kun joku olis soittanut jotain vetävää, niin siinä olis ollut spektaakkeli läsnä. Vimpula soitti, mutta pitää nyt kaikesta häneen kohdistuvasta ihailustani huolimatta todeta, että ei se ihan just sellaselta Hammond-meiningiltä kuulostanut, jota siihen tilanteeseen kaipasin.

Raaheen menimme häihin. Morsian oli kaunis ja sulhanen komea. Paikalla oli paljon vanhoja kavereita ja taas sain todeta sen, että kaikki pysyy kaks'kymppisen näköisinä ja oma naama peilissä senkun vanhenee. Mikä on ihmisten ulkonäöksellisen säilymisen salaisuus? Kalliit ryppyvoiteet vai Dorian Grayn muotokuva?

Kävimme jaappanin-ajan suomalaisten ystävien luona - heillä on koti pohjolassakin - ja Vimpula ihastui varauksettomasti heidän biljardipöytään. Olis pelannut hamaan tuomiopäivään ellei vanhemmuuden väkevä sana olisi kehoittanut matkanteon jatkamiseen.

Oli kiva palata kotiin. Lapsen kanssa matkustaminen ei kuitenkaan ole se maailman rentouttavin tapa nähdä paikkoja ja tavata ihmisiä, joskin välillä totisesti se on sen vaivan väärtti.