Ihminen Ruotsissa

Ihminen on ollut Svedulassa jo viikon ja sanaakaan siitä ei ole lohkastu. Minkäs teet.

Göteborg ei ole paljoo sitten toukokuun muuttunut: sama keli kesät, talvet - sataa ja tuulee. Koulukaverit on ihan samanlaisia kuin ennenkin, yhtä sympaattisia. Tosin yksi heistä pykäs maailmaan lapsen ja on näin pienellä tauolla, se ei tosin hänen sympaattisuuttaan vähennä.

Ystävien lapset ovat kasvaneet - ystävät eivät. Tässä iässä se kasvaminen ei ole mikään valtavan toivottava tapahtuma, ellei sitten ole kyse henkisestä kasvusta, mitä nyt sillä sitten kukin tarkoittaakaan - on varmasti paljon ihmisiä joiden päivittäiseen sanavarastoon "henkinen kasvu" kuuluu yhtä taajaan kuin "pumppusuutindiesel" kuuluu omaani (en muista koskaan käyttäneeni sanaa aiemmin). Mut sen ei väliä, asiat eivät siis ole poissaollessani täällä Ruotsin länsirannikon helmessä sanottavammin muuttuneet.

Mun valtava puhelinongelma jatkuu. Puhelin, jonka sain vessaan luiskahtaneen tilalle, on näytellyt sen sortin oireita, että sillä ei enää kauaa puhuta. Ei muuten todellakaan puhuta kauaa, se sammuttaa itsensä muutaman sekunnin puhelin jälkeen. Kotona on yksi varteenotettava vintage-yksilö, jota vielä testaan jokapäiväiseen käyttöön ennenkuin vaivun lopulliseen puhelinepätoivoon. Onkohan se tila verrattavissa Motorcycle emptinessiin?