Sain eilen osakseni kokea kaipaamaani japanilaista kulttuurielämystä, nimittäin Kabuki-teatteria. Olimme sopineet tapaamisesta Kabuki-za teatterilla Ginzassa kahden japanilaisen ystävättäreni (plus toisen poikakaverin) kanssa ja ostimme paikanpäällä jonottamalla seuraavaksi alkavaan näytökseen halvimmat liput katsomon piippuhyllylle. Lisäksi vuokrasimme korvakuulokkeet. Niillä saattoi kuunnella kuinka "posh" brittiääni kertoi mitä näytelmässä oli milloinkin meneillään. Korvakuulokkeet olivat aika tarpeellinen varustus näytelmän seuraamisen kannalta, varsinkin kun se japanin kieli ei kuitenkaan ole ihmisellä hallussa.Näytelmä oli ajoittain varsin tylsä, mutta visuaalinen ilakointi oli niin valtava, että tyhjäkäynti kohdissa saattoi keskittyä huolitellusti rakennettuun koreografiaan (vaikka kyseessä nyt ei ollutkaan tanssiesitys) ja onnagata-näyttelijöiden eleganttiin liihotteluun. Kabukissa kaikki roolit ovat miesten esittämiä ja onnagatat ovat naisrooleihin erikoistuneita kavereita.
Yleisö oli varustautunut eväslaatikoilla ja katsomossa syömistä jatkettiin läpi näytelmän. Hankala kuvitella suomalaiseen teatteriin ihmisiä eväitään mussuttaan. Siinä olis kansalla sinapit pyhäpuvun rinnuksilla alta aikayksikön. Mutta toisaalta, suomalaisilta puuttuu eväidensyömisrutiini, joka japanilaisilla on raudanluja. Ja roskaaminen ei kuulu japanlaiseen elämään ollenkaan - ellei kyseessä ole rekkakuski lounastaolla ajoneuvossaan. Heillä tuntuu olevan poikkeuslupa heittää roskat tien pieleen, samalla kun ne mokomat tyhjäkäynnillä diiselöittää koko korttelin.
No mut palatakseni asiaan: jos vain kynnelle kyen, niin käyn katsomassa vielä jonkun toisen Kabuki näytelmän ennen kuin maasta poistuminen tulee kohdalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti