Lapseni on parantumaton aamunkukkuja: tänään oli herätys puoli kuudelta, taas kerran. Ei siinä mitään jos kaveri viihtyisi aamun aikaisina tunteina ihan keskenään. Mutta näinhän ei ikävä kyllä ole. Lapsi herää useimmiten kiukkuisena, huuto valmiina suussa, asemissa ottamaan vastaan kaikki elämän haasteet, kuten vanhempien 'älä hakkaa tietokonetta'-tyyppiset kiellot. Aikuinen ei voi jatkaa untaan, vaan aloittaa vastahankaisesti päivänsä sit näissä merkeissä.
Huomenna lähdemme Vimmen kanssa shinkansenilla kohti Sendaita ja edelleen Ishinomakiin. Viivymme poissa kaksi yötä ystävättäreni appivanhempien luona. Paikalla on myös myös ystävättäreni perheineen ja näin leikkikavereita Vimmelle ja mulle englantia puhuvaa seuraa, niin ettei tarvitse perustaa seurustelua pelkästään hymyillen kumartelun pohjalle.
Huomenna on myös mun viimeinen 30+ syntymäpäiväni. Malja sille!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti