Ystäväni vei minut eilen katsomaan Kokoteatteriin Anna Politkovskajan "Putinin Venäjä"-näytelmää. Aiemmin päivällä olin kuluttanut kaikki varapolttoaineenikin lapsen raivaria todistellessa ja näin tilani oli tunneherkkä ja paljas. Monologien kertoma oli hurjaa kuultavaa ja tippa oli linssissa tuon tuosta.
Maailma on julma paikka suurimalle osalle sen kansalaisista. Ihmisten kohdalle sattuvat huutavat vääryydet, uskomattomat julmuudet ja täysi piittaamattomuus tulee aina toisen ihmisen taholta. Siksi ihmiset pitäis kieltää lailla.
Hornaa ajatella, että nyt sitten muka luotsaa lastaan aikuisuuteen tässä läpeensä paskassa maailmassa, missä mitä tahansa vastenmielistä voi tapahtua kenella tahansa, milloin tahansa ja nimenomaan toisen kaltaisemme (joskin ehkä mielentilaltaan kaoottisemman, jos se nyt on mahdollista) taholta.
Ja näillä sanoilla sit tämä päivä alkuun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti