Eilen kävimme luokkamme kanssa opintovierailulla Nordiska Akvarellmuseetissa (Pohjoismaisessa akvarellimuseossa). Se sijaitsee varsin pittoreskissä miljöössä, reilun tunnin bussimatkan päässä Göteborgista ja on vierailun väärtti, jos näillä seuduilla sattuu vaikuttamaan ja on ollenkaan museoista, taiteesta ja vesiväreistä kiinnostunut.Juuri nyt siellä sattui olemaan lyhyessä näyttelyssä (2 vko) Suomessa varsin arvostetun miesmaalarin duuneja. En ollut hänestä ennen kuullutkaan, vaikka taidepalkintoja oli saatu ja biennaaleissa esitelty - mut mä olen ulkosuomalaisuuden hapattama. Suomen asiat on huonossa päivityksessä.
Duunit oli sitä perussuomalaista miesten maalaamaa kamaa: suherrusta pienellä ja suurella moodilla ja pääasiassa peniksen kuvia. Näyttelyllä oli tosin sinänsä puhutteleva ja henkevä idea taustalla ja paljon oli viittausta kaikkeen hienoon, mikä taiteessa aina on tarpeen. Kuka arvostaisi taiteenkentässä ketään, joka ei osaisi heittää piilomainintoja johonkin vaikeita ajatuksia esittävään filosofiin. Ei kukaan. Mut mulla meni kaikki ihan ohi, enkä olisi käsittänyt mistään mitään jos emme olisi saaneet opastusta osaksemme. Olen siinä mielessä rajoittunut ihminen, että tuhrusesti maalatut rumat kikkelit ei puhuttele mua, vaikka siinä sitä henkisyyden ja lihallisuuden dualismia kerrottaiskin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti